Siipien kärkiväli
Keskikokoinen, 33–42 mm.
Siipien yläpinta
Ruskea, etusiiven kärjessä huomattavan suuri silmätäplä, takasiiven reunassa rivi pienempiä silmätäpliä. Silmätäplät pääväriltään mustia, niissä on valkoinen keskusta ja ympärillä punaisenoranssi rengas. Etusiiven suuren silmätäplän alapuolella voi olla punertavia laikkuja. Etusiiven etureunassa ja keskellä takasiipeä on tummemman ruskeita juovia.
Siipien alapinta
Etusiipi ruskea, kärjessä suuri silmätäplä ja reunassa punaista kirjailua. Takasiipi harmaa, keskellä kaksi ruskeaa pitkittäistä aaltojuovaa ja reunassa rivi mustia silmätäpliä, joissa valkoinen keskusta ja ympärillä kellertäviä ja ruskeita renkaita.
Elinympäristö
Kuivat kangasmetsät.
Lentoaika
(Toukokuun loppupuoli–)Kesäkuu.
Talvehtimismuoto
Kotelo.
Toukan ravintokasvi
Eri heinäkasvit (Poaceae), esim. ruokohelpi (Phalaris arundinacea) ja korpikastikka (Calamgrostis purpurea).
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä.

Sana ‘papurikko’ kuuluu eläinten, tavallisimmin hevosten värinimityksiin ja tarkoittaa yleensä vaaleita, reunoilta epäselviä täpliä (tyypillisesti hevosen kyljillä ja kaulalla). Papurikkoperhosia on Suomessa neljä eri lajia. Ne kaikki eivät kuitenkaan edusta samaa sukua.

Etelä- ja Keski-Suomessa aiemmin kohtuullisen yleisenä tavattu metsäpapurikko on siirtymässä pohjoiseen ja nykyisin lajia tapaa vain hyvin harvoin aivan eteläisestä Suomesta. Metsäpapurikon erottaa muista papurikoista tummapapurikkoa lukuun ottamatta etusiiven kärjen suurista silmätäplistä. Tummapapurikosta se erottuu pienemmän koon perusteella ja sillä, että metsäpapurikolla on etusiiven yläpinnan etureunassa ja takasiiven keskiosassa muuta siipeä tummempia juovia.

Koiraat odottavat naaraita puolustamillaan reviireillä, jotka sijaitsevat metsän laidoissa ja kallioilla. Naaraat munivat munat yksitellen isäntäkasvien lehdille.

Metsäpapurikko

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji