Kasvumuoto

Yksivuotinen, nopeasti kasvava köynneliäs ruoho.
Korkeus

Yleensä alle 1 m pituisia köynneliäitä haaroja.
Kukka

Säteittäinen, 2–3 mm leveä kehä muodostuu viidestä vihertävästä lehdestä, jotka ovat kahdessa kiehkurassa. Ulomman 3-lukuisen kiehkuran lehdet teräväselkäisiä (eivät siipipalteisia), karheita, papillikkaita, valkoisia, reunoilta vaaleanpunaisia tai vihertäviä. Kukkaperä ja kehä kasvavat kukinnan jälkeen. Yhdislehtinen emiö 2- tai 3-lukuinen, vartalot ylös saakka yhdistyneet. Heteitä 8. Kukinnot monikukkaisia sykerömäisiä–tähkämäisiä viuhkoja lehtihangoissa.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia, molemmin puolin karheita mutta kaljuja. Lehtilapa kolmiomainen–puikea, 2–8 cm pitkä, suippokärkinen, nuolityvinen, tyviliuskat tavallisesti teräviä. Korvakkeet yhtyneet vartta ympäröiväksi lyhyeksi, kalvomaiseksi tupeksi, joka sijaitsee lehtiruodin kiinnittymiskohdan yläpuolella.
Hedelmä

Kolmisärmäinen, musta, nystermäinen, 4–5 mm pitkä pähkylä, joka jää kehälehtien suojaan. Hedelmäperässä nivel lähellä kärkeä.
Kasvupaikka

Pellot, puutarhat, tienlaidat, täytemaat, joutomaat.
Kukinta

Heinä–syyskuu.

Kiertotatar on usein kiusallinen peltorikkaruoho. Se viihtyy parhaiten kuivilla kivennäismailla. Kun kiertotatar löytää itseään tanakamman tukikasvin, sen varsi alkaa kiertyä tuen ympäri, ensin tyveltä katsoen myötäpäivään ja myöhemmin vastapäivään. Lajin siemeniä on aiemmin käytetty ravinnoksi. Kiertotatar leviää nykyään tehokkaimmin ihmisen toimesta mm. maansiirron yhteydessä.

Pensaikkotatar

Fallopia dumetorum

Kiertotatarta muistuttava lähisukulainen, pensaikkotatar on levinneisyydeltään eteläisempi. Lajit voi erottaa toisistaan mm. kehälehden siipipalteella. Kiertotattarella sitä ei ole. Toinen erottava piirre on hedelmäperän pituus; kiertotattarella se on lyhyempi, 1–3 mm, pensaikkotattarella 5–8 mm.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Kiertotatar

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji