Yleiskuvaus

Sydänkesän tunnusmerkki. Lähes kokotumma kiitäjälaji, ainoastaan kurkku vaalea. Lentotapa eroaa pääskyjen lennosta selvästi: nopeat siiveniskusarjat vuorottelevat pitkien liitojaksojen kanssa.
Koko

Pituus 17–18,5 cm, siipien kärkiväli 40–44 cm, paino 42–54 g.
Pesä

Rakennuksissa katonrajan koloissa, pöntöissä, tuuletushormeissa. Vaatimaton pesä rakennettu höyhenistä, korsista ja muusta materiaalista, jota emot pystyvät nappaamaan ilmasta. Liimattu syljellä laakeaksi alustaksi. Pysyviä rakennuksissa olevia pesäpaikkoja ei lain tiukan tulkinnan mukaan saa hävittää tai heikentää. (Tämä on otettava huomioon myös esimerkiksi, kun tehdään remontteja tällaiseen kohteeseen.)
Pesiminen

Munii kesäkuussa 1–3 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 18–26 vrk. Pesäpoikasaika 25–49 vrk. Suuri vaihtelu pesäpoikasajassa selittyy ravinto-olosuhteilla.
Esiintyminen

Asutuskeskuksissa ja valoisissa metsissä (harva erämaakanta) koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 14.000–26.000 paria.
Muutto

Päivä- ja yömuuttaja. Syysmuutto elo–syyskuussa, paluu touko–kesäkuussa. Talvehtii trooppisessa Afrikassa.
Ravinto

Ilmassa elävät hämähäkkieläimet ja hyönteiset. Poikasille tuodussa ravintopallossa (paino noin gramman) voi olla 1.500 pienikokoista tai 150–200 kookasta hyönteistä.
Ääni

Pesimäpaikoilla raikuva kirkuna ”sviir srrii” kisailulennossa.
Uhanalaisuus

Erittäin uhanalainen, rauhoitettu.

Tervapääsky on varsinaisia pääskysiä isompi, sirppisiipinen kiitäjälaji. Sen puku on kauttaaltaan kiillottoman mustanruskea (näyttää mustalta) paitsi kurkku, joka on valkoinen. Nilkat ovat höyhenpeitteiset ja varpaat mustanruskeat. Nokka on musta ja silmän värikalvo tummanruskea.

Tervapääskyn lentotapa eroaa pääskyjen lentotyylistä selvästi ja tervapääskyn lentäessä nopeat siiveniskusarjat vuorottelevat pitkien liitojaksojen kanssa. Tervapääsky ei kykene lyhyillä jaloillaan (riippumajalka, jossa kaikki varpaat osoittavat eteenpäin) kävelemään maassa ja siksi se ruokailee ja yöpyykin usein korkeuksissa lentäen.

Tervapääsky on sopeutunut hyönteispyyntiin niin täydellisesti, että se välttää matalapaineiden tuomaa ravintopulaa etsiytymällä alueille, joissa hyönteisiä esiintyy, eli tervapääsky saattaa kiertää satojen kilometrien matkan väistäessään saderintamia. Myös poikaset kykenevät selviytymään ravintopulasta jopa viikon paastolla ja horrostamalla.

Tervapääsky on Pohjanmaan maakuntalintu.

Tervapääsky

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji