Kasvumuoto
1-vuotinen ruoho.
Korkeus
10–30 cm. Varsi pysty, monihaarainen, karvainen, usein punertava.
Kukka
Teriö vastakohtainen, valkoinen–punertava, 4–6 mm pitkä, tyveltä yhdislehtinen, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alinna kahdesta terälehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen, liuskat pitkiä ja kapeita, teriötä pidempiä, pitkäkarvaisia. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto pitkäperäinen, tiheän tynnyrimäinen tähkä.
Lehdet
Kierteisesti, lyhytruotisia, korvakkeellisia. Lapa 3-lehdykkäinen; lehdykät kapeansuikeita, ehyt–nirhalaitaisia. Korvakkeet kalvomaiset, suipot, ruotiin pitkälti yhteenkasvaneet.
Hedelmä
Avautumaton palko, jää verhiön sisään.
Kasvupaikka
Kuivat kedot, kalliot, satamat, tien- ja pellonpientareet.
Kukinta
Kesä–heinäkuu.

Jänönapilan kukinto on veikeän näköinen, todella kuin jäniksen käpälä tai hännäntöpö. Äkkiseltään ei välttämättä edes arvaa katselevansa apilaa: pienet valkoiset tai punertavat teriöt vain pilkistävät verhiöiden suulta. Pitkät ja kapeat verhiönliuskat tuovat kukintoon piikkistä vaikutelmaa, jota tosin pehmentävät verhiön pitkät karvat, jotka verhoavat koko kukinnon hellyttävän pehmoisen oloiseksi. Verhiönliuskat nousevat hallitsevaksi elementiksi hedelmävaiheessa, harittaessaan tähtimäisesti joka suuntaan. Parhaimmilla paikoilla laji kukkii hyvinkin runsaasti, mutta edes tiheimmät laikut eivät ole kasvullisesti muodostuneita, vaan jokainen kasvi on samana keväänä versonut, sillä jänönapila on yksivuotinen.

Verhiöiden karvaisuus on tehokas suoja kukille ja paloille jänönapilan kuivilla ja paahteisilla kasvupaikoilla. Lisäksi karvapeite edesauttaa palkojen leviämistä tuulen mukana. Siemenet saattavat itää varhain keväällä, jolloin kasvi kukkii ja kypsyttää siemenensä vielä samana kesänä. Myöhemmin keväällä tai kesällä itänyt taimi talvehtii kukkimatta ja kehittyy syysyksivuotisena kukkivaksi vasta seuraavan kasvukauden aikana. Luonnossa jänönapilan siemenet itävät harvoin vielä kypsymiskesänään, sillä monien muiden apiloiden tavoin ne ovat hyvin kovakuorisia ja ottavat aikansa pehmentyäkseen.

Jänönapilan yhtenäinen levinneisyysalue ulottuu vain aivan eteläisimpään Suomeen, tosin sitä on vakiintuneena paikoin pohjoisempanakin ja satunnaisena tulokkaana napapiirin tienoille asti. Ihmisen toiminnasta laji näyttää hyötyneen ja sen esiintymillä on ilmeisesti yhteyksiä varhaishistoriallisen kauden ja keskiajan asutukseen. Kasvia on käytetty mm. rohdoskasvina eläinten ja ihmisten lääkinnässä.

Jänönapila

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji