Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Pintarönsyt rihmamaisia, kärjessä sipulimaiset talvehtimissilmut.
Korkeus
10–70 cm. Varsi haaraton–harvaan pystyhaarainen, liereä, tyvestä kalju, yläosasta kauttaaltaan tai viiruttain kaarikarvainen, nivelvälit tasapitkiä.
Kukka
Teriö säteittäinen, vaaleanpunainen–purppuranpunainen–valkoinen, 5–8 mm leveä; terälehtiä 4, lovikärkisiä. Verholehtiä 4, kaari- ja niukasti nystykarvaisia. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti nuijamainen; sikiäin kehälehtien alapuolella, kauttaaltaan tiheään kaarikarvainen, myös nystykarvainen. Kukinto harsu terttu.
Lehdet
Vastakkain (kukinnoissa kierteisesti), lähes ruodittomia. Lapa kapeanpuikea–suikea–tasasoukka, suippotyvinen, tav. ehytlaitainen, taakäänteinen, ainakin keskisuonesta kaarikarvainen.
Hedelmä
Putkimainen, 4-lokeroinen, 4–8 cm pitkä, peräänsä selvästi pitempi kaarikarvainen kota. Siemenet lenninhaivenellisia, kapean vastapuikeita, nystermäisiä, kaulallisia (kaula = siemenen ja lenninhaiveniston välissä sijaitseva kapeampi osa).
Kasvupaikka
Rannat, merenrannat, ojat, lammikot, lähteiköt, luhdat, nevat, letot, korvet, pientareet, joutomaat, niityt, tunturipaljakan alaosat.
Kukinta
Heinä–elokuu.

Suomen kasvistoon kuuluu peräti 18 vakinaista horsmalajia. Vain muutama näistä kasvaa jokseenkin yleisenä koko maassa, suuri osa on joko aivan lounaisimman Suomen tai Lapin lajeja. Suohorsma on maitohorsman jälkeen Suomen yleisin horsmalaji ja ylivoimaisesti yleisin kapealehtisistä, pienikukkaisista horsmistamme. Sen voi tavata lähes kaikkialta Suomesta, kunhan paikka on vähintään keskiravinteinen ja mielellään ainakin ajoittain tulviva.

Tulvavedet saattavat repiä matkaansa suohorsman pintarönsyjen kärkeen kehittyviä, sipulia muistuttavia talvehtimissilmuja. Niiden sisään syntyvä ilmaontelo toimii kellukkeen tavoin ja auttaa suohorsmaa leviämään tulvavesien mukana uusille kasvupaikoille. Tällainen suvuttomasti alkunsa saanut kasvi on usein vankempi ja haarovampi kuin siemenestä itänyt ja sillä on lyhyt, juurakkomainen osa. Suohorsman ulkonäkö muuntelee melkoisesti kasvupaikan olosuhteiden mukaan, mutta siitä tunnetaan myös hieman erilaisiin kasvupaikkoihin sopeutuneita perinnöllisiäkin muotoja.

Muista yleisistä, kosteikoilla viihtyvistä horsmalajeistamme pohjoisamerikkalaiset rusoamerikanhorsma (E. adenocaulon) ja vaalea-amerikanhorsma (E. ciliatum) sekä pohjoissuomalainen pohjanhorsma (E. hornemannii) erottuvat yleensä suohorsmasta puikeammilla ja hampaisemmilla lehdillään. Suohorsman näköislajit vuorolehtihorsma (E. davuricum) ja turjanhorsma (E. laestadii) ovat Lapin lettojen ja lähteikköjen lajeja. Vuorolehtihorsman tuntee usein kierteisestä lehtiasennostaan, mutta lehdet voivat olla tyvellä vastakkainkin kuten suohorsmalla. Vuorolehtihorsmalla ei ole tyvirönsyjä ja sen kukkien sikiäin on vain tyveltä kaarikarvainen, ylempää nystykarvainen. Turjanhorsma on jo paljon vaikeampi erottaa suohorsmasta ja sen vuoksi se kuvattiin uutena lajina vasta 1970-luvulla.

Suohorsma

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji