Syötävyys
* – kelvollinen ruokasieni
Näköislajit
jyväsvahakas, hyasinttivahakas
Lakki
4–8 cm leveä, aluksi kupera, sitten laakeneva, joskus tylppä keskuskohouma tai kuoppakeskustainen. Ohutlimainen, sileä, harmaa (harvoin täysin valkoinen), kellansävyinen, reuna vaaleampi. Heltat leveälti tasatyviset–lyhytjohteiset, harvassa, melko paksut, valkoiset, iän myötä harmaantuvat.
Jalka
5–10 cm pitkä, tasapaksu (0,5–1,5 cm), ei limainen, valkoinen, sitten harmahtava.
Malto
Valkoista, sitten harmahtavaa.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto.
Haju
Voimakas, muistuttaa karvasmantelia tai hajusaippuaa.
Kasvupaikka
Kuusikot, usein ravinteisella maalla Lappiin asti. Yleinen ja runsassatoinen. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–lokakuu.

Tuoksuvahakas on yleinen erityisesti kuusitiheiköissä ja muodostaa esim. pellolle perustetuissa kuusitaimikoissa laajoja, noidankehämäisiä kasvustoja. Sen erikoinen, marsipaania muistuttava tuoksu tekee siitä helposti tunnistettavan. Sitä muistuttava loppusyksyn laji on jyväsvahakas (H. pustulatus), joka on kuitenkin pienempi ja tuoksuttomampi, ja jonka jalka on kauttaaltaan pienten, pistemäisten nystyjen peittämä. Se on selvemmin loppusyksyn laji ja sitä voi löytää vielä joulukuussakin. Vaikka tuoksuvahakas on mieto sieni, sitä ei ole pidetty ruokasienenä, vaikkakin se tiedetään syötäväksi. Ilmeisesti sen maku on omalaatuinen, eikä houkuttele ruokasienestäjää. Hyvin harvinainen hyasinttivahakas (H. hyacinthinus) on samannäköinen, mutta hämmästyttävästi jouluhyasintin hajuinen. Sitä on tavattu lähinnä Kuusamon alueelta.

Tuoksuvahakas

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji