Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
mäntylahorusokas, kuusilahorusokas, tarhatuppisieni, isojuurekas
Lakki
4–10 cm leveä, aluksi kupera, sitten laakeneva, lopuksi laakea, mutta keskustassa tylppä kohouma. Aluksi mustanruskea, hieman epätasainen–kuhmuinen, sitten vaaleneva, oliivinruskea, reunat vaaleammat. Pinta lähes sileä. Heltat tiheässä, irtotyviset, aluksi valkoiset, itiöpölyn kypsyessä punertuvat.
Jalka 5–12 cm pitkä, tasapaksu (0,5–1,5 cm), tyvestä hiukan pulistunut, valkeahko, erityisesti tyviosasta tummasäikeinen.
Malto
Melko ohutta, valkoista.
Itiöpölyn väri
Punertava.
Maku
Mieto, hieman epämiellyttävä.
Haju
Tunkkaisen retikkamainen.
Kasvupaikka
Lahoilla lehtipuilla (erityisesti koivulla), myös lastukasoissa ja pururadoilla. Yleinen, mutta useimmiten yksittäinen. Voi tavata koko maassa.
Satoaika
Heinä–lokakuu.

Koivulahorusokas kasvaa yleisenä lehtilahopuulla. Sitä suuresti muistuttava kuusilahorusokas (P. pouzarianus) kasvaa kuusella ja on lähes hajuton. Mäntylahorusokas (P. atromarginatus) on mustempi, heltan terä on musta ja se kasvaa lahoilla männyillä. Myös tarhatuppisienellä (Volvopluteus gloiocephalus) on punertava itiöpöly, mutta erona rusokkaisiin se kasvaa laitumilla ja nurmikoilla ja jalan tyvessä on repaleinen tuppi. Lisäksi sen lakki on limainen. Koivulahorusokas mainitaan ulkomaisissa kirjoissa syötäväksi, mutta ei kovin hyväksi. Suomessa sitä ei pidetä ruokasienenä.

Koivulahorusokas

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji