Syötävyys
** – hyvä ruokasieni
Näköislajit
punavahakas (3 viimeistä kuvaa), kartiovahakas
Lakki
3–10 cm leveä, kartiomainen–kellomainen, laakeneva, keskustakohouma leveä. Pinta sileä, tahmea–ohutlimainen, tummanpunainen, vaalenee okranväriseksi, reuna joskus kapealti keltainen. Harvahelttainen, heltat paksut, kolotyviset, keltaiset–oranssit–rusehtavan punaiset.
Jalka
3–12 cm pitkä, suora, tasapaksu (5–13 mm), kuiva, keltainen–oranssi, tummanpunasäikeinen, tyvi valkeahko.
Malto
Jalassa vaalean kellertävää, muuten valkoista.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto.
Haju
Ei erityinen.
Kasvupaikka
Lehtomaisten metsien multamailla ja ruohoisilla paikoilla. Melko yleinen Lounais-Suomessa, harvinaistuu pohjoista kohti. Pohjoisin löytö on Pohjois-Savosta. Hemi- ja eteläboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–lokakuu.
Säilöntä
Kuivaus, pakastus.

Punikkivahakas on isokokoinen punainen vahakas. Muut meillä tavattavat punaiset vahakkaat ovat paljon pienempiä ja niiden kasvupaikatkin ovat erilaisia. Punikkivahakasta ei ole Suomessa osattu käyttää ruoaksi, vaikka se kuuluu ruokasienien parhaimmistoon. Sen maku on miellyttävä ja suutuntuma napakka. Toisaalta ongelmana on sienten saatavuus; vaikka laji on Etelä-Suomessa melko yleinen, se ei muodosta suuria kasvustoja, vaan kasvaa mieluusti yksittäin.

Punavahakas

Hygrocybe coccinea

Punikkivahakkaan saattaa sekoittaa punavahakkaaseen. Punavahakas on niityillä ja kedoilla kasvava, tummemman punainen ja pienempi vahakas. Se ei ole myrkyllinen, mutta ruokasienenä melko arvoton.

Punikkivahakas

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji