** – hyvä ruokasieni
punavahakas (3 viimeistä kuvaa), kartiovahakas
3–10 cm leveä, kartiomainen–kellomainen, laakeneva, keskustakohouma leveä. Pinta sileä, tahmea–ohutlimainen, tummanpunainen, vaalenee okranväriseksi, reuna joskus kapealti keltainen. Harvahelttainen, heltat paksut, kolotyviset, keltaiset–oranssit–rusehtavan punaiset.
3–12 cm pitkä, suora, tasapaksu (5–13 mm), kuiva, keltainen–oranssi, tummanpunasäikeinen, tyvi valkeahko.
Jalassa vaalean kellertävää, muuten valkoista.
Valkoinen.
Mieto.
Ei erityinen.
Lehtomaisten metsien multamailla ja ruohoisilla paikoilla. Melko yleinen Lounais-Suomessa, harvinaistuu pohjoista kohti. Pohjoisin löytö on Pohjois-Savosta. Hemi- ja eteläboreaalinen vyöhyke.
Elo–lokakuu.
Kuivaus, pakastus.
Punikkivahakas on isokokoinen punainen vahakas. Muut meillä tavattavat punaiset vahakkaat ovat paljon pienempiä ja niiden kasvupaikatkin ovat erilaisia. Punikkivahakasta ei ole Suomessa osattu käyttää ruoaksi, vaikka se kuuluu ruokasienien parhaimmistoon. Sen maku on miellyttävä ja suutuntuma napakka. Toisaalta ongelmana on sienten saatavuus; vaikka laji on Etelä-Suomessa melko yleinen, se ei muodosta suuria kasvustoja, vaan kasvaa mieluusti yksittäin.
Hygrocybe coccinea
Punikkivahakkaan saattaa sekoittaa punavahakkaaseen. Punavahakas on niityillä ja kedoilla kasvava, tummemman punainen ja pienempi vahakas. Se ei ole myrkyllinen, mutta ruokasienenä melko arvoton.
Ennen sienten maistamista tai syömistä täytyy olla täysin varma lajin tunnistamisesta. Sivuston tietoja tulee pitää ohjeellisena. Tarvittaessa tulee käyttää myös muita lähdeteoksia. Tekijät eivät vastaa mahdollisten virheiden aiheuttamista vaaratilanteista.
Punikkivahakas, Hygrocybe punicea - Sienet - LuontoPortti