Syötävyys
X – syötäväksi kelpaamaton
Näköislajit
helavalmuska, ruskovalmuska (viimeinen kuva), kampavalmuska, pisamavalmuska
Lakki
3–12 cm leveä, kupera, laakea, ohutlimainen, keskustassa usein matala kohouma, keskeltä usein pienisuomuinen–säikeinen, suomut alustanmyötäiset, lakin reuna keskustaa vaaleampi ja usein kampauurteinen. Heltat kolo–tasatyviset, mahdollisesti loivasti johteiset, kellertävät, myöhemmin täplikkäästi ruskettuvat.
Jalka
4–12 cm pitkä, tasapaksu (0,5–2 cm) tai tyveenpäin levenevä, latva vaalea, tyvipuoli ruskea(säikeinen).
Malto
Valkoista, jalassa vaaleankeltaista.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto, jauhomainen, hieman karvas.
Haju
Jauhomainen, erityisesti sormien välissä puristettuna.
Kasvupaikka
Koivun seuralainen lehtimetsissä, puistokujanteissa, puistoissa ja nurmikoilla. Yleinen. Etelä-Lappiin asti. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–lokakuu.

Ruskeat valmuskat ovat ongelmallinen ryhmä ruokasienestäjän kannalta. Niissä tiedetään olevan myrkyllisiä lajeja, kuten pisamavalmuska (Tricholoma pessundatum) ja helavalmuska (T. batschii). Toisaalta haapavalmuska (T. populinum) tiedetään hyväksi ruokasieneksi. Ruskovalmuska (T. albobrunneum) ei ole myrkyllinen, mutta se on luokiteltu syötäväksi kelpaamattomaksi. Täplähelttavalmuskaa on syöty paljon esim. Baltian maissa. Kaikkien lajien myrkyllisyydestä ei ole varmaa tietoa. Myrkytys ei ole onneksi vakava, lähinnä pahoinvointia, nestehukkaa, ripulia ym. ja menee ohi itsestään. Täplähelttavalmuskaa on varhemmissa suomalaisissakin sienikirjoissa pidetty syötävänä, mutta ”ruskeiden valmuskojen pelossa” sekin on yleensä hylätty arvottomaksi. Se eroaa muista ruskeista valmuskoista jalan kellertävän mallon ansiosta. Yleensä se on ohutmaltoisempi ja hoikempi ja kasvaa koivujen kanssa. Muut lajit ovat yleensä tukevampia ja havumetsälajeja, paitsi haapavalmuska, joka nimensä mukaisesti kasvaa haavan seurassa.

Täplähelttavalmuska

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji