Keltajalkahiippo

• Syötävyys

  X – syötäväksi kelpaamaton

• Näköislajit

  tahmahiippo (viimeinen kuva), jotkin nahikkaat

• Lakki

  0,5–3,5 cm leveä, kellomainen–kartiomainen, usein nipukallinen, limainen, vaaleanharmaa–oliivinsävyisen rusehtava, kellertävä, reunoja kohti vaaleneva, läpisäteinen. Heltat tasatyviset, valkoiset.

• Jalka

  1,5–10 cm pitkä, ohut (1–4 mm), keltainen, joskus keltaista vain hentona sävynä, limainen.

• Malto

  Valkeahkoa, haurasta.

• Itiöpölyn väri

  Valkoinen.

• Maku

  Mieto, retikkamainen.

• Haju

  Tuorekurkkua muistuttava.

• Kasvupaikka

  Lahopuilla ja maassa heinäisillä paikoilla. Koko maassa hyvin yleinen. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.

• Satoaika

  Kesä–lokakuu.

Hiipot ovat pienikokoisia lahottajasieniä, joita nykyisin tunnetaan noin 70 lajia. Ruoaksi ne eivät kelpaa, mutta ovat mielenkiintoisen näköisiä ja niitä voi tavata varhaisesta keväästä talveen asti. Keltajalkahiippo on helppo tuntea ryhmänä keltaisesta jalastaan ja limaisesta lakistaan. Haju on tunnusomaisen kurkkumainen. On epäselvää, montako lajia keltajalkahiipon muoto- ja värivaihteluun sisältyy.

Tahmahiippo

Mycena viscosa

Tummanharmaalakkisia keltajalkahiippoja, joiden lakit saavat usein viininpunaisia täpliä, on kutsuttu tahmahiipoiksi ja niitä pidetään nykyään omana lajina tai keltajalkahiipon muunnoksena. Ryhmän selvittely on vielä kesken ja on luultavaa, että lajiryhmään kuuluu useita ”nimettömiä” taksoneita.