Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Juurakollinen.
Korkeus

10–35 cm. Varsi koheneva–pysty, vastakkaisia sivuja myöten karvainen.
Kukka

Teriö lähes säteittäinen, kirkkaansininen–sinipunainen, keskeltä tummajuovainen, 10–12 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, lyhyttorvinen. Verhiö 4-liuskainen, liuskat tasasoukkia, nystykarvaisia. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto harsu, lehtihankainen terttu. Tertut usein pareittain. Kukkaperä tukilehteä pitempi.
Lehdet

Vastakkain, alimmat lyhytruotisia, muut ruodittomia. Lapa puikea, tylppätyvinen, molemmin puolin karvainen, isohampainen.
Hedelmä

Vastaherttamainen, litteä, leveyttään ja verhiötä lyhyempi, karvainen kota.
Kasvupaikka

Niityt, laitumet, pellot, pihat, puutarhat, nurmet, pientareet, hakkuualat.
Kukinta

Touko–elokuu.

Nurmitädyke avaa siniset kukkansa aikaisimmillaan jo toukokuussa. Tädykkeen yhden kukan elinikä on lyhyt: aamulla avautuvan, meden täyttämän kukan teriö on loistavan sininen vain yhden päivän – seuraavana päivänä se alkaa jo lakastua, muuttuen ensin (vaalean) sinipunaiseksi ja varisten illan tullen maahan. Nurmitädykkeen sininen väri on parhaimmillaan voimakkuudessaan ja syvyydessään lähes ainutlaatuista Suomen luonnossa. Hakemattakin sävyä tulee luonnehtineeksi taivaansiniseksi, ja taivaallisia ominaisuuksia kasviin on liitettykin. Tädykkeiden suvun tieteellinen nimi Veronica on yhden tulkinnan mukaan muodostettu latinan kielen sanoista vera, ’tosi’ ja icon, ’kuva’ ja tarkoittaa siis ‘oikeaa kuvaa’. Legendan mukaan Veronica-niminen nainen olisi pyyhkinyt ristiään kantavan Jeesuksen kasvoille nousseen hien ja otsalta valuneen veren kankaan palaseen, johon painautui kuva Kristuksen kasvoista. Kieltämättä tädykkeiden kukat muistuttavat jossain määrin ihmiskasvoja, aina silmien virkaa toimittavia heteitä myöten. Nurmitädykkeen lehtiä on rohtotädykkeen (V. officinalis) tavoin käytetty yrttiteen valmistukseen. Kasvin ruotsinkielinen nimi onkin teveronika (teetädyke).

Loistotädyke

Veronica austriaca ssp. teucrium (Veronica teucrium)

Toisinaan tienvarsilla ja pihapiireissä saattaa tavata melko runsaskukkaisen, viljeltävän loistotädykkeen. Koska varsin samannäköinen nurmitädyke jakaa sen kasvupaikat, lajien takuuvarmaksi erottamiseksi täytyy tarkastella rakenteiden yksityiskohtia. Helpointa lienee tutkia verhiötä, joka on loistotädykkeellä viisiliuskainen, nurmitädykkeellä liuskoja on vain neljä. Ohikukkineiden loistotädykkeiden kota on noin verhiön mittainen, nurmitädykkeellä verhiötä lyhyempi. Mikään ei estä istuttamasta puutarhaan myös nurmitädykettä, joka kukkapenkissä tulee runsaskukkaisemmaksi ja näyttävämmäksi kuin luonnossa konsanaan.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Nurmitädyke

Taksonomia

Lahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji