Syötävyys
* – kelvollinen ruokasieni
Näköislajit
valkoviirujuurekas, harmaajuurekas, keltahelttajuurekas, nuppijuurekas, nurminahikas
Lakki
2–4 cm leveä, aluksi laakean kupera, sitten laakea, tasainen, sileä, vaalean kellanruskea–ruskeankeltainen, ohutmaltoinen. Heltat kapeat, kolotyviset, valkoiset, tiheässä.
Jalka
4–8 cm pitkä, hyvin ohut (2–5 mm), suora, tasapaksu, juurehtiva, oljenkeltainen.
Malto
Ohutta, valkoista.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto.
Haju
Heikko, ei erityinen.
Kasvupaikka
Tienvarret, nurmikot, metsäniityt, metsänreunat ym. Hyvin yleinen koko maassa, Lapissa harvinasempi. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Kesä–syyskuu.

Kalpeajuurekas on keskikesästä lähtien hyvin yleinen – joskin harvoin runsassatoinen – monenlaisilla kasvupaikoilla. Se on yksi harvoista helttasienistä keskikesällä. Ruokasieneksi se on pienikokoisena ja ohutmaltoisena melko mitätön, vaikka sitä on jonkin verran syötykin täydentämään keskikesän niukkaa ruokasienilajistoa. Valkoviirujuurekas (Rhodocololybia butyracea f. butyracea) ja harmaajuurekas (R. b. f. asema) ovat selvästi kookkaampia ja paksumaltoisempia. Lähilaji keltahelttajuurekas (Gymnopus ocior) on tummanruskealakkinen ja sen heltat ovat kellansävyiset. Hyvin samannäköinen on nuppijuurekas (G. aquosus), mutta sen jalan tyvi on selvästi pullistunut. Se on paljolti sekoitettu kalpeajuurekkaaseen, koska siitä on hyvin vähän löytöjä. Nurmikoilla noidankehiä muodostava nurminahikas (Marasmius oreades) muistuttaa väreiltään ja kooltaan kalpeajuurekasta, mutta sen jalka oli tulitikkumaisen kova ja heltat harvassa. Lisäksi kasvutapa – kaarimaiset noidankehät nurmikoilla – eroaa selvästi kalpeajuurekkaasta.

Kalpeajuurekas

Taksonomia

Pääryhmä

Heimo

Suku

Laji