Koko

Euroopan suurin petoeläin. Korkeus 90–110 cm, pää n. 30 cm, pituus 150–250 cm, häntä 5–15 cm, paino 60–230 kg. Suurimmillaan loppusyksyllä ennen talviunia. Urokset naaraita suurempia (suurin Suomessa kaadettu karhu painoi yli 300 kg ja oli säkäkorkeudeltaan noin 125 cm).
Yleiskuvaus

Erittäin suuri, raskastekoinen nisäkäs, suurpeto (yksi neljästä suurpedostamme). Pitkä, tiheä turkki, väritys vaihtelee ruskeasta kellanruskeaan, kellanharmaaseen ja lähes mustaan. Pennuilla usein vaalea kaulus. Kallo koiramainen mutta paljon suurempi. Kuono pitkä, suippeneva, suuret matalat poskihampaat ja hyvin suuret kulmahampaat. Pyöreät korvat ja pieni häntä suurelta osin turkin peitossa. Kaula paksu ja lyhyt. Vahvat jalat, käpälissä suuret käyrät kynnet. Elää 30–50-vuotiaaksi.
Liikkuminen

Kanta-astuja. Kävelee tai ravaa neljällä jalalla, hyppii, voi juosta hyvin nopeasti. Seisoo usein kahdella jalalla tutkiessaan maisemaa ja kävelee kahdella jalalla ollessaan nousemassa puuhun. Kiipeää erittäin hyvin, on myös hyvä uimari.
Jäljet

Huomiotaherättävän suuret, jopa 25 cm pitkät (takajalan jälki pidempi), 11–17 cm leveät, viisi varvasta, selvät kynnenjäljet. Takajalan jälki on yhtä pitkä kuin aikuisella ihmisellä mutta huomattavasti leveämpi. Askelväli kävellessä 1–1,5 m, loikatessa jopa 2,5 m.
Pesä

Karhu viettää talven talviunessa luolassa, maakuopassa tai puunjuuristojen alapuolisessa onkalossa; vuorattu oksilla ja kuivilla kasveilla. Käyttää samaa pesää lepopaikkana kesällä ja myös pentujen turvapaikkana.
Lisääntyminen

Pariutuminen alkukesällä. Viivästynyt alkion kiinnittyminen (kiinnittyy vasta talviunilla). Pentuja 1–3, syntyvät talvipesään tammi–helmikuussa oravan kokoisina (n. 25 cm, 350 g), sokeina ja karvattomina, menevät seuraavana talvena emon kanssa samaan talvipesään, vieroitetaan 1,5–3-vuotisina. Karhunaaras saa pentuja 2–4 vuoden välein.
Äänet

Erittäin monipuolinen äänikirjo: murisee, viheltää, karjuu, ulvoo. Naaraat määkivät kutsuessaan pentuja.
Ravinto

Kaikkiruokainen. Marjoja, pähkinöitä, juuria (etenkin ennen talvehtimista), suurelta osin kasviravintoa. Saalistaa erityisesti keväisin hirviä ja poroja, kalastaa. Syö raatoja sekä selkärangattomia, käy myös hakemassa mehiläispesistä hunajaa.
Syömäjäljet

Maasta kaivettuja mesipistiäispesiä, hajotettuja mehiläispesiä ja muurahaiskekoja, käännettyjä kiviä, raavittuja puita.
Jätökset

Hyvin vaihtelevia ravinnon mukaan, sisältävät sulamattomia osia ravinnosta. Jätökset suurissa läjissä.
Uhanalaisuus

Silmälläpidettävä. Riistaeläin. Kaatolupia myönnetään vuosittain noin 150 elokuun loppupuolelta lokakuun loppuun. Naaras ja sen alle vuodenikäiset pennut ovat aina rauhoitettuja.

Karhu on Suomen kansalliseläin, joka tapettiin lähes sukupuuttoon 1900-luvun alussa. Kanta on vahvistunut myös Venäjältä tulleiden karhujen ansiosta. 2004 karhumääräksi arvioitiin tuhatkunta. Syksyllä 2024 karhujen lukumääräksi arvioitiin 1816–2375 (Luonnonvarakeskuksen arvio). Karhuja on koko maassa paitsi Ahvenanmaalla, Pohjois-Pohjanmaan rannikolla ja osassa Lappia. Tihein kanta on itärajan tuntumassa. Elinympäristöjä ovat metsät ja suot, päivälevolle on oltava kunnollinen suojapaikka. Karhu on enimmäkseen yksineläjä ja liikkeellä öisin ja iltahämärissä. Se nukkuu talviunta loka–marraskuusta maalis–huhtikuuhun. Elinpiiri on luonteenomaisesti 25 km² mutta voi olla huomattavasti laajempikin (naarailla 1.000, uroksilla 10.000 km²). Karhu välttelee ihmistä ja kohtaamiset ovat äärimmäisen harvinaisia.

Karhu

Taksonomia

Lahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji