Samannäköisiä lajeja
Naali, Susi
Koko
Pieni koiraeläin. Pää 14–16 cm, pää ja ruumis 56–75 cm, häntä 30–50 cm, paino 3–10 kg (keskimäärin 5–6 kg). Koiraat hieman naaraita suurempia.
Yleiskuvaus
Keskikokoista koiraa muistuttava, melko pitkäjalkainen. Selkäpuoli tavallisesti punaruskea–kellanruskea, kaula ja rinta valkeat, raajat edestä mustat. Kallo, kuono ja hampaat kuin koiralla, mutta kapeammat. Hampaat terävä. Korvat suipot, takaa mustat. Häntä pitkä, (maata viistävä) ja tuuhea, tavallisesti valkokärkinen.
Liikkuminen
Kävelee ja juoksee, hyppii, voi nousta hetkeksi kahden jalan varaan.
Jäljet
Munanmuotoiset, 5,5 × 4 cm, pienemmät kuin sudella. Neljä silmiinpistävää varvasanturaa selvästi erillään keskusanturasta, kynsien jäljet selvät. Ravijäljet yleisimpiä, askelväli 0,6–1 m, nopeassa vinoravissa 1,2 m, laukassa (harvoin) noin 1 m. Kävellessä n. 30 cm suorassa linjassa. Jäljet muistuttavat naalin jälkiä, kuitenkin vähän isommat (naali on äärimmäisen harvinainen Pohjois-Lapin eläjä, joten sekaannusta tuskin tapahtuu).
Pesä
Kaivettu erilaisiin ympäristöihin ja maastoihin. Käyttää usein mäyrän vanhoja luolastoja. Voi käyttää useita pesiä, joitakin ruoan varastoimiseen. Pesäkäytävissä vahva myskin tuoksu.
Lisääntyminen
Yksi- tai moniavioinen. Parittelu tammi–maaliskuussa. Pentuja keskimäärin 3–5, syntyvät touko-kesäkuussa sokeina, kuuroina ja hampaattomina. Paino keskimäärin 100 g. Itsenäistyvät loppukesällä, sukukypsiä 10 kuukaudessa.
Äänet
Haukkuu ja huutaa.
Ravinto
Kaikkiruokainen. Saalistaa pikkunisäkkäitä, lintuja ja selkärangattomia. Syö myös raatoja, siemeniä ja marjoja. Asuinalueilla kaivaa ruokaa tunkioista. Saalistus alkaa yleensä iltahämärissä.
Jätökset
Makkaramaisia, vaihtelevat paljon ravinnon mukaan, n. 8–10 × 2 cm, koiran jätösten kokoisia. Usein näkyvillä paikoilla reviirin merkitsemistä varten. Hajujäljissä luonteenomainen myskin haju.

Ketun levinneisyys kattaa koko Suomen, tiheimmin sitä on lounaisosassa, syksyisin kanta on suurimmillaan, noin 150.000 yksilöä, niistä metsästetään n. 65.000. Kettu on hyvin sopeutuvainen ja asustaa monenlaisissa ympäristöissä – kunhan vain tarjolla on ruokaa ja suojapaikkoja. Sitä tavataan metsissä, kaupungeissa, maaseudulla ja tuntureilla. Kettu on aktiivinen kaikkina vuodenaikoina. Se liikkuu eniten hämärissä ja yöllä, mutta varsin usein sitä näkee päiväsaikaankin. Elinpiiri on 15–30 km².

Kettua ei juurikaan voi sekoittaa muihin koiraeläimiimme, se on sutta pienempi, supikoiraa paljon hoikempi ja äärimmäisen harvinaista naalia suurempi, turkin värityskin on aivan erilainen. Kettua pidetään myös tarhaeläimenä, jota yleisesti kutsutaan hopeaketuksi.

Kettu

Taksonomia

Alaluokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji