Samannäköisiä lajeja
Vaivaishiiri
Koko
Pieni jyrsijä. Pää n. 2 cm, pää ja ruumis 5–7 cm, häntä 7,5–11 cm, paino 6–13 g.
Yleiskuvaus
Pitkähäntäisin jyrsijämme suhteessa ruumiin pituuteen. Selkäpuoli kellanharmaa, vatsa vaaleanharmaa, silmiinpistävä kapea (2–3 mm) musta viiru pitkin selkää päästä hännäntyveen. Pyöreähkö pää, suippeneva kuono. Suhteellisen suuret silmät. Keskikokoiset, pyöreähköt korvat pään sivuilla. Erittäin pitkä, siimamainen häntä (1,5 x pään ja ruumiin pituus). Myös peltohiirellä on huomiotaherättävä musta selkäviiru, mutta peltohiiri on suurempi ja sillä on suhteellisesti lyhyempi häntä (noin 60% pään ja ruumiin pituudesta). Metsähiiri on suurempi ja siltä puuttuu musta selkäviiru. Vaivaishiiri on pienempi ja myös siltä puuttuu musta selkäviiru.
Liikkuminen
Liikkuu ketterästi: kävelee, juoksee (jolloin häntä usein sojottaa ylöspäin), loikkii, hyppii. Enimmäkseen maassa mutta kiipeää hyvin. Uloimmat varpaat taipuvat vasten muita varpaita helpottaen kiipeilyä.
Jäljet
Neljä varvasta etukäpälissä, takakäpälissä viisi varvasta.
Pesä
Pyöreä, heinistä, sammalista ja lehdistä tehty pallo maanalaisessa käytävässä tai puun kannossa.
Lisääntyminen
Keväästä kesään. 1 (joskus 2) pesue vuodessa, kantoaika noin kuukausi, 1–11 poikasta, sukukypsiä toisena kesänä.
Äänet
Heikko piipitys.
Ravinto
Marjoja, silmuja, siemeniä ja puiden kuorta, hyönteisiä.
Jätökset
Lieriömäisiä pieniä papanoita.
Uhanalaisuus
Rauhoitettu.

Suomessa koivuhiirtä tavataan harvinaisena maan eteläpuoliskolla Tornion korkeudelle saakka, ei kuitenkaan länsirannikolla. Tärkeimpiä elinympäristöjä ovat kosteapohjaiset koivumetsät ja metsänreunat. Elinpiirin laajuus on 0,5–1,5 hehtaaria. Koivuhiiri on yöaktiivinen. Se nukkuu talviunta lokakuusta huhti–toukokuuhun maanalaisessa pesässä tai puun kannossa. Talven aikana se voi menettää puolet painostaan.

Koivuhiiri

Taksonomia

Lahko

Alalahko

Heimo

Suku

Laji