Tieteellinen nimi aiemmin

Alopex lagopus
Samannäköisiä lajeja

Kettu
Koko

Pienin koiraeläimemme. Pää 11–14 cm, pää ja ruumis 55–65 cm, häntä 25–50 cm, paino 2,5–8 kg (yleensä 3–4 kg). Koiraat yleensä hieman naaraita suurempia.
Yleiskuvaus

Kuin harmaa, pieni kettu. Kesäpuvussa selkäpuoli ja raajat harmaanruskeat, vatsapuoli valkeahko; talvipuku lumivalkoinen. Kallo ja hampaat kuten ketulla, mutta pienemmät. Kuono suippo, korvat pyöreäpäiset, lyhyet. Häntä pitkä, tuuhea. Raajat keskikokoiset.
Liikkuminen

Luonteenomaista ravaamista ja loikkimista, voi nousta hetkeksi kahden jalan varaan.
Jäljet

Munanmuotoiset, 5–6 × 4–4,5 cm, neljä silmiinpistävää varvasanturaa erillään keskusanturasta, kynsien jäljet selvät. Askelväli 20–25 cm kävellessä, 50–70 cm ravatessa, 90–120 cm loikassa. Lumijälki lehtimäinen.
Pesä

Laajoja käytäväverkostoja (4–12 sisäänkäyntiä jopa 30 m²:n alalla). Pesäkumpu erottuu usein ympäristöään rehevämmän kasvillisuutensa ansiosta. Voi käyttää useita pesiä.
Lisääntyminen

Yksiavioinen. Parittelu maalis–huhtikuussa. Pentuja 2–10 (keskimäärin 5–6), syntyvät alkukesällä sokeina ja kuuroina, paino keskimäärin noin 60 g. Silmät avautuvat 14–16 päivässä, vieroitetaan 4–10 viikossa, sukukypsyys 10 kuukaudessa.
2022 naalin pesintä onnistui Suomessa pitkästä aikaa. Enontekiöllä sijaitsevalla pesäkummulla havaittiin emo ja 3 poikasta. Edellisen kerran naalin onnistunut poikaspesä havaittiin Suomessa (Utsjoen Paistunturilla) 1996. 2023 pesintä onnistui neljällä pesällä (1 Utsjoella ja 3 Enontekiöllä). Poikasia on havaittu ainakin 25.
Äänet

Haukkuu ja ulvoo.
Ravinto

Kaikkiruokainen. Saaliina pikkunisäkkäät, etenkin myyrät ja sopulit, linnunmunat, erilaiset selkärangattomat. Syö myös raatoja ja marjoja.
Jätökset

Vaihtelevat suuresti ravinnon mukaan, pienemmät kuin ketulla, usein karvaisia, toisesta päästä kierteisiä, teräviä. Jätetään usein näkyville paikoille merkitsemään reviiriä. Jätökset ja ruoantähteet saattavat rehevöittää pesäympäristöä.
Uhanalaisuus

Äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu. (Maailmanlaajuisesti ei uhanalainen.)

Naali on levinnyt sirkumpolaarisesti pohjoisella tundralle, puurajan yläpuolelle. Naali on aktiivinen läpi vuorokauden. Elää pareittain tai pienissä laumoissa. Talvella voi vaeltaa etelään 100 km:n etäisyydelle. Suomessa tavataan vuosittain vain muutama yksilö. Koko Fennoskandian naalikanta on noin 500.

Turkiseläimenä kasvatettavaa naalia kutsutaan siniketuksi, villiä naalia napaketuksi.

Naali

Taksonomia

Alaluokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji