Samannäköisiä lajeja

Kettu ja useat jalostetut koirat kuten saksanpaimenkoira eli ”susikoira”, saarloosinsusikoira, tsekkoslovakiansusikoira, siperianhusky ja tietenkin vielä koirasusi eli suden ja koiran risteymä.
Koko

Suurin koiraeläimemme, kettua ja supikoiraa huomattavasti suurempi. Säkäkorkeus 65–90 cm, pää n. 22 cm, pituus 90–150 cm, häntä 35–50 cm, paino 20–70 kg. Uros naarasta kookkaampi.
Yleiskuvaus

Muistuttaa saksanpaimenkoiraa mutta suurempi. Selkäpuoli harmaahko, vatsa kellahtava–harmaanvalkea. Yleisväritys kuitenkin vaihtelee melkein mustasta melkein valkoiseen. Etujaloissa usein mustat juovat. Pitkä kuono, silmät vinossa asennossa pään sivuilla, korvat pyöreäpäiset. Häntä keskimittainen, suora (ei kaarru ylöspäin), tuuhea. Pitkät jalat, suuret käpälät.
Liikkuminen

Kävelee ja juoksee, hyppii, voi seisoa kahdella jalalla pienen hetken.
Jäljet

Pyöreät/munanmuotoiset, näyttävät koiran jäljiltä. Neljä silmiinpistävää varvasanturaa selvästi erillään keskusanturasta, kynsien jäljet selvät, 9–11 × 8–9 cm (etujalat hiukan takajalkoja suuremmat), ilveksen jälkiä suuremmat, vaikea erottaa suuren koiran jäljistä. Askelväli ravatessa noin 1–1,4 m suorassa linjassa, laukatessa 2 m, loikatessa jopa 3 m.
Pesä

Luolassa, kasvillisuuden suojaama onkalo tai kuoppa puunjuuriston alla. Voi ottaa käyttöönsä ketun tai mäyrän luolaston.
Lisääntyminen

Parittelee alkukeväällä (helmi–maaliskuussa). Kantoaika noin 2 kuukautta. Pentuja 3–10 (tavallisesti 5–6), syntyessään (toukokuussa) sokeita ja kuuroja, paino 300–500 g, turkki lyhyt- ja vaaleakarvainen. Vieroitetaan 8 viikon ikäisinä, emojen seurassa vähintään vuoden. Sukukypsiä 2-vuotiaana. Laumassa vain alfapari lisääntyy.
Äänet

Erilaisia ääniä, murinaa, haukkumista ja yninää. Huomiotaherättävintä on ulvominen.
Ravinto

Lihansyöjä. Saalistaa hirvieläimiä, poikkeuksellisesti myös kotieläimiä. Syö myös jäniksiä, jyrsijöitä ja lintuja sekä raatoja.
Jätökset

Vaihtelevat suuresti ravinnon mukaan, kuin koiran mutta isompia, n. 10–15 × 2,5–3 cm, tyypillisesti reviirin näkyvillä paikoilla.
Uhanalaisuus

Erittäin uhanalainen, rauhoitettu. Poikkeuslupia susien kaatamiseen kuitenkin myönnetään.

Yksi Suomen neljästä suurpedosta (muut ovat karhu, ahma ja ilves). Sudella on laaja levinneisyysalue pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta elinalueet ja yksilömäärät ovat suuresti pienentyneet ankaran vainon vuoksi. Euroopan susikannan suuruus on noin 30.000, niistä suurin osa Venäjällä. Suomessa susi tapettiin lähes sukupuuttoon 1900-luvun alussa. Vuonna 2016 maamme susikannan suuruudeksi arvioitiin 220–245 yksilöä, laumojen määräksi 34–38. Susien ja susilaumojen määrä on viime aikoina jonkin verran kasvanut. Nykyiseksi lukumääräksi luonnonvarakeskus on arvioinut 291–331 aikuista yksilöä ja 40–46 perhelaumaa. Susi on hyvin sopeutuvainen ja pystyy elämään monenlaisissa ympäristöissä. Susi on enimmäkseen yöeläin ja elää laumoissa (2–14 yksilöä), joissa on eri-ikäisiä yksilöitä. Lauman elinpiiri on tyypillisesti 700–900 km², mutta voi vaeltaa jopa 1000 km ravintoa etsiessään. Suden levinneisyyden painopiste on nykyisin Lounais-Suomessa.

Susi

Taksonomia

Alaluokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji