Kasvumuoto

1-vuotinen ruoho. Juuri ohut.
Korkeus

30–60 cm. Varsi tyveltä kankeakarvainen. Murskattuna retikantuoksuinen.
Kukka

Teriö säteittäinen, vaaleankeltainen–sitruunankeltainen (harvoin valkoinen), n. 1,5–2,0 cm leveä; terälehtiä neljä, 15–20 mm pitkiä, selväsuonisia. Verholehtiä 4, pystyjä, pysyviä. Heteitä 6, joista 4 pitkää ja 2 lyhyttä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
Lehdet

Kierteisesti, ruodillisia. Tyvilehtien lapa pariliuskainen, päätöliuska muita suurempi. Varsilehdet kapeita, isohampaisia.
Hedelmä

Monisiemeninen, avautumaton, nivelikäs, siementen välistä kuroutuva (kaventuva), kypsyessään yksisiemenisiksi pätkiksi katkeava, 4–8 cm pitkä nivellitu, jonka kärjessä 10–25 mm pitkä ota. Lituperä n. 15 mm.
Kasvupaikka

Viljapellot, etenkin kevätviljapellot, perunapellot, kesannot, maakasat, joutomaat, tienvarret, nurmikot.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Peltoretikka on saapunut Suomeen ihmisen mukana, luultavasti jostain Välimeren maista. Se yleistyi 1800- ja 1900-luvuilla, nykyisin se on melko yleinen rikkaruoho maamme eteläisellä puoliskolla. Lajin siemenet ovat hyvin sopeutuneet rikkaruohon elämään. Ne kypsyvät murto- tai nivelliduksi kutsutun helminauhamaisen hedelmän sisällä. Kypsyttyään nivellitu katkeilee osiksi, jotka ovat juuri sopivan kokoisia joutuakseen siemenviljan joukkoon epäpuhtaudeksi. Nykyaikainen tehokas viljanpuhdistaminen on tosin vähentynyt peltoretikan leviämistä tällä tavoin. Kevätviljan mukana kylvetyt peltoretikan siemenet itävät yleensä parhaiten vasta kylvöä seuraavana vuonna. Lidun paksu seinä estää siemenen itämisen ja osa niistä jää yleensä pitkäksi aikaa odottamaan maaperän siemenpankkiin. Siemen on niin hyvässä turvassa lidun sisällä, että voi säilyttää itämiskykynsä jopa useita kymmeniä vuosia tai kulkeutua vahingoittumattomana märehtijöiden tehokkaan ruoansulatuskanavan läpi.

Parhaiten peltoretikan elämänkierto toimii viljapelloissa, joskin peruna- ja vihannesmaatkin kelpaavat sille. Nurmetetuilla tienvarsilla se saattaa rehottaa parin ensimmäisen vuoden ajan, kunnes monivuotiset lajit saavat yliotteen. Leikatuilla nurmikoilla yksivuotisen peltoretikan kausi jää vielä lyhyemmäksi, sillä uusia siemeniä ei ehdi kehittyä. Peltoretikka suosii happamia maita, mikä selittänee sen harvinaisuuden Ahvenanmaalla. Siellä sen paikan ottaa toinen, hieman samannäköinen ristikukkaiskasvi, rikkasinappi (Mutarda arvensis), jonka verholehdet ovat siirottavat ja lehdet vähemmän liuskoittuneet. Hedelmävaiheisena peltoretikan erottaa helposti kaikista muistakin ristikukkaisistamme litujensa perusteella.

Ruokaretikka

Raphanus sativus

Suomessa kasvaa harvinaisena satunnaistulokkaana tai viljelykarkulaisena myös peltoretikan hyvin läheinen sukulainen, ruokaretikka, josta on kaksi viljelymuotoa, retiisi (var. sativus) ja (tumma)retikka (var. niger). Ruokaretikan teriö on vaaleanpunainen, sinipunainen tai valkoinen ja litu pullea, vain hieman nivelikäs tai kokonaan niveletön. Yleensä viljelykasveja ei päästetä kukkimaan, jotta kasvi keskittyisi kasvattamaan maanalaisia osiaan. Jollei kasvista korjaa satoa, vaan jättää retikat kasvimaalle kukkimaan, esille työntyvät kukat houkuttelevat hyvin päiväperhosia.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Peltoretikka

Taksonomia

Lahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji