Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Lähes juureton.
Korkeus
3–15 cm. Varsi ohut, yläosasta särmikäs, tyvellä alekkain jopa 2–3 sipulimaista paksunnosta.
Kukka
Kehä vastakohtainen, vaalean kellanvihertävä, 3–5 mm leveä. Kehälehtiä kahdessa kiehkurassa 6, joista 1 erilaistunut huuleksi. Huuli kehässä yläpuolella, kannukseton, ulkokehälehtiä lyhyempi, suippo. Hetiö ja emiö yhtyneet siitintukuksi, heteitä 1, luotteja 2. Kukinto 3–20-kukkainen tähkä.
Lehdet
Kierteisesti, ruodittomia lehtiä yleensä 2, joskus 1 tai 3. Lapa 0,4–2 cm pitkä, soikea, tylppä, ehytlaitainen, silposuoninen, lusikkamaisen kovera, mehevän paksu. Lehden kärjessä usein pieniä itusilmuja.
Hedelmä
Kellertävä, pysty kota, siemenet pölymäisen pieniä.
Kasvupaikka
Keskiravinteisilla nevoilla ja letoilla rimpien reunat ja välikköpinnat, lampien suoreunat, rantasuot, usein rahkasammalella.
Kukinta
Heinä–elokuu.
Uhanalaisuus
Silmälläpidettävä. Rauhoitettu koko Suomessa.

Suovalkku on pieni, vaatimattoman vihreä ja vastaa niin huonosti mielikuvaa trooppisten sukulaisten loistosta, että useimmille tulisi tuskin mieleenkään kutsua sitä orkideaksi. Laji on pienin kämmekkämme ja kätkeytyy yleensä tehokkaasti kosteilla kasvupaikoillaan kymmenen kertaa korkeamman sarakasvuston joukkoon. Suovalkun kasvualusta on aina veden kyllästämä, eikä se siedä kuivumista lainkaan. Karuilta soilta suovalkkua on turha etsiä, mutta myös ravinteisimmilla soilla se on huonosti kilpailukykyinen. Tarkasti hakemalla sen saattaa löytää keskiravinteisilta soilta, yleensä rahkasammalpinnoilta. Ehkä sitä on muuallakin, mutta ihmisen on vaikea huomata tätä lilliputtia. Pienet ja vihreät kukat tuskin riittävät herättämään hyttystä kookkaampien pölyttäjienkään huomiota, mutta nämä tuntuvat kuitenkin löytävän tiensä suovalkun luo, sillä suuri osa kukista kehittyy siemenkodiksi.

Kukkaa tarkkaan tihrustamalla voi niissä erottaa ylöspäin sojottavan huulen – suovalkulla kukkaperä ja sikiäin ovat lajikehityksen myötä pyörähtäneet täyden kierroksen ja kukka on palautunut kämmeköiden alkuperäiseen asentoon. Suovalkun lähisukulaisella sääskenvalkulla (Malaxis monophyllos) kukka on samassa asennossa. Lajien erottavia piirteitä ovat suovalkun varren tyven sipulimaiset paksunnokset ja rivi itusilmuja lehden reunassa. Suovalkun itusilmu on hyvin pieni, vain muutaman kymmenen solun kokoinen alkio. Se tarvitsee siemenen tapaan sieniosakkaan huolehtimaan ravitsemuksestaan itsenäisen elämänsä alussa. Sienijuuren merkitys lienee tärkeä vielä täysikasvuisellakin suovalkulla, sillä kasvin juuristo on niin heikosti kehittynyt että sitä voisi aivan hyvin pitää juurettomana.

Suovalkku

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji