Koko
Koiraat 15–19 mm, naaraat 12–24 mm.
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Massiaislajien erottaminen toisistaan ei ole kovin helppoa ja lajin varmistamiseksi on syytä tutkia niiden pyrstön päättökilpeä (telson) sekä tuntosarvien tyvellä olevia levyjä. Kuten jäännemassiaisella (M. relicta) myös merimassiaisella on pyrstön päättökilvessä lovi ja pään tuntosarvilevyt suippenevat kärkeä kohti ja niiden ulkoreunoilla on sukasia. Jäännemassiaiseen verrattuna merimassiaisen tuntosarvilevy on pitkä ja kapea, noin 10 kertaa leveyttään pidempi. Merimassiainen on väritykseltään kellanvihreän tai -ruskean läpikuultavaa. Tuntosarvilevyissä on selviä väripilkkuja, mikä myös erottaa sen jäännemassiaisesta.
Ravinto
Jäännemassiaisen tapaan merimassiaisen yksilöt ovat opportunisteja, syöden joko saalistamiaan planktonäyriäisiä tai vedestä suodattamiaan pienleviä ja detritusta (kuollutta kasvi- ja eläinainesta). Kun eläinplanktonia on runsaasti, se on jäännemassiaisille ensisijainen ravinnonlähde, kun sitä on niukalti, massiaiset syövät kasviplanktonia tai detritusta mm. vesikasvien pinnoilta. Aikuiset saalistavat mieluiten vesikirppuja ja niiden lepomunia.
Levinneisyys ja elinympäristö
Merimassiainen on reliktilaji ja sitä tavataan Perämerta lukuun ottamatta koko Itämeren alueella. Laji elää päivisin termokliinin alapuolella pohjan läheisyydessä, mutta nousee yön turvin pintaveteen ruokailemaan.
Lisääntyminen
Merimassiainen lisääntyy jäännemassiaisen tapaan pääasiassa talvella. Naaras kantaa kehittyviä poikasia mukanaan vatsapuolen massimaisessa alkiotaskussa.
Samannäköisiä lajeja
jäännemassiainen

Merimassiainen

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji