Koko
10–30 mm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Idänsydänsimpukan kuori on voimakkaasti uurteinen, valkoinen ja ruskean kirjava. Sivulta katsottaessa pulleat kuorenpuolikkaat yhdessä muodostavat sydänkuvion. Vaikka idänsydänsimpukan kuoret näyttävät identtisiltä, ne ovat hieman erikokoisia. Isompi kuoripuolisko muodostaa eläimen takaosan. Kuoripuoliskoja yhdistävän lukon lähettyvillä sijaitsee erikokoisia lukkohampaita. Idänsydänsimpukalla on pitkä koukkumainen jalka, millä se kaivautuu pohjan pintaosaan. Monen muun simpukkalajin tapaan sydänsimpukoilla on pitkät ja lyhyet hengitysputket, sifot, sisään- ja ulosvirtaavalle vedelle. Sifojen aukkoja ja kuorenpuolikkaiden sisäreunoja reunustavien aistilonkeroiden päissä on pieniä pistesilmiä, joilla simpukka tarkkailee ympäristöään. Tanskan salmissa ja Euroopan hiekkarannoilla yleisenä elävä lähilaji (C. edule) on hyvin samannäköinen.
Levinneisyys, elinympäristö ja ravinto
Idänsydänsimpukkaa tavataan koko Itämereltä Perämerta lukuun ottamatta. Aikuinen yksilö elää 1–10 m syvyisillä hiekkapohjilla kaivautuneena. Matalilla rannoilla se elää myös liejupohjilla ja joskus sen voi löytää hiekkapohjilta jopa 20–30 m syvyydestä. Kun simpukka on kaivautunut, siitä näkyy vain sifot, joilla se suodattaa vedestä pieneliöitä. Idänsydänsimpukan voi myös löytää meren pohjalta avovedestä, mutta se tuntuu välttävän alueita missä aallokon vaikutus on suuri. Nuoret yksilöt kiinnittyvät usein kasveihin tai rakkoleviin byssus-rihmojen avulla, mutta kasvettuaan kokoa ne siirtyvät kaivautuvaan elintapaan.
Lisääntyminen
Idänsydänsimpukat ovat yksineuvoisia. Veliger-toukkavaihe on pelaginen ja kestää 11–30 päivää. Elinkaari on 3–5 vuotta.
Samannäköisiä lajeja
pikkusydänsimpukka

Idänsydänsimpukka

Taksonomia

Lahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji