Lajeja
Hydrobia ulvae, Ventrosia ventrosa (syn. Hydrobia ventrosa), Hydrobia acuta neglecta
Koko
Kuoren pituus on korkeintaan 5 mm ja leveys noin puolet siitä.
Ulkonäkö, erityispiirteet, levinneisyys ja elinympäristö
Sukkulakotilot ovat kierrekuorisia, tornimaisia, väritykseltään joko kellertävän ruskeita tai harmaita. Kuoren kierteet ovat lähes suorat (Hydrobia ulvae) tai pullistuneet (Ventrosia ventrosa, syn. Hydrobia ventrosa), mutta näillä lajeilla ei ole kuoren kierteiden mukaista harjannetta kuten vaeltajakotilolla (Potamopyrus antipodarum). Sukkulakotiloilla tuntosarvet ovat pohjaväriltään yleensä vaaleat, mutta niissä esiintyy kärjessä joko hailakka tumma viiru (Ventrosia ventrosa) jolla voi olla tumma pohjaväri, tai tumma poikittaisraita, jonka etäisyys tuntosarven kärjestä on pidempi kuin raidan leveys (Hydrobia ulvae). Vaeltajakotiloiden tapaan ne pystyvät vetäytymään kuoreensa sulkien suuaukon operculum-kalkkilevyllään.
Levinneisyys ja elinympäristö
Itämeren kalliorantojen rakkolevävyöhykkeessä sukkulakotilot ovat yleisimpiä pohjaeläimiä. Pehmeiltä pohjilta niitä löytyy noin 20 metrin syvyyteen asti. Sukkulakotilot ovat alun perin valtamerilajeja, jotka elävät vuorovesirannoilla ja jokisuistoissa. Itämeressä esiintyy kolme sukkulakotilolajia: Hydrobia ulvae, Ventrosia ventrosa ja Itämeren eteläosissa H. acuta neglecta. Mereinen, aallokkoa kaihtamaton H. ulvae esiintyy ainakin Suomenlahdella ja Pohjanlahden eteläosissa. Perämeren vähäsuolaista vettä H. ulvae ei siedä. Loppukesällä, kun sukkulakotiloiden tiheydet ovat korkeimmillaan, ne erittävät kuplivaa limaa, minkä avulla ne pystyvät kellumaan vedenpinnalla ja ajelehtimaan merivirtojen mukana muille alueille, missä ne jatkavat lisääntymistään tai ajautuvat matalille rannoille mm. kahlaajalintujen ravinnoksi.
Ravinto
Sukkulakotilot syövät mikroleviä ja bakteereita kivien ja vesikasvien päältä ja hiekasta, sekä ottavat sisäänsä pohja-ainesta sulattaen siitä ravinnoksi kelpaavan osan. H. ulvae elää yleisesti syvemmillä (20 m) kallio- ja hiekkapohjilla.
Lisääntyminen
Sukkulakotilonaaraat kiinnittävät kerralla noin 300 munaa esim. kivien päälle. Itämeren kotilolajeista ainoastaan H. ulvaella on planktinen toukkavaihe.
Samannäköisiä lajeja
hoikkasarvikotilo, limakotilot, vaeltajakotilo

→ Ventrosia ventrosa-lajin levinneisyystietoa (GBIF)

→ Hydrobia acuta neglecta-lajin levinneisyystietoa (GBIF)

Sukkulakotilot

Taksonomia

Pääjakso

Luokka

Alaluokka

Lahko

Suku