Koko
0,5–2 cm
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Pikkumaneetti on sinertävä, geelimäisen läpikuultava, kuulamainen kampamaneetti. Soikeaa karviaismarjaa muistuttavan eläimen pinnassa kulkee 8 säteittäistä riviä värekarvoja. Lisäksi sillä on kaksi pitkää, liiman peittämää pyyntilonkeroa, jotka se vie ajoittain kuulan laella sijaitsevalle, uintisuunnasta poispäin osoittavalle suuaukolle. Pikkumaneetit, kuten muutkin kampamaneetit, tuottavat kemiallisesti vihertävää valoa. Tätä fluorisointia saattaa nähdä meren pinnalla yöaikaan, etenkin silloin kun pikkumaneetteja on tiheässä.
Ravinto
Pikkumaneetit syövät pienenä mikroplanktonia ja aikuisena eläinplanktonia.
Levinneisyys ja elinympäristö
Itämerellä pikkumaneettia esiintyy harvalukuisena koko eteläisen Itämeren ja Varsinaisen Itämeren pelagiaalissa (ulapalla). Mereisenä lajina sen levinneisyys on paljolti riippuvainen veden suolaisuudesta.
Lisääntyminen
Pikkumaneetti on hermafrodiitti eli kaksineuvoinen. Hedelmöitys tapahtuu eläimen ulkopuolella vapaassa vedessä. Toukka on vapaasti uiva. Useimmat aikuisyksilöt kuolevat kudun jälkeen.
Samannäköisiä lajeja
Vuonna 2007 Suomen vesiltä ja muualta Itämerestä kerrottiin löydetyn ekologisesti haitallisena vieraslajina pidettyä amerikankampamaneettia (Mnemiopsis leidyi), jonka leviämistä alettiin seurata ja tutkia intensiivisesti. Sittemmin DNA-tuntomerkkien peursteella selvisi, että 2008 kerätyt maneetit olivatkin kaikki lajia Mertensia ovum, joka yleislevinneisyydeltään on arktinen ja jota ei pidetä haitallisena. Amerikankampamaneettia esiintyy eteläisellä Itämerellä, mutta toistaiseksi on epäselvää, kuinka pohjoisessa lajia tavataan ja onko Mertensia Itämeressä luontainen vai vieraslaji. Eteläisellä Itämerellä esiintyy lisäksi kolme muuta kampamaneettilajia: Bolinopsis infundibulum, Beroe cucumis ja Beroe gracilis.

Pikkumaneetti

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji