Koko
Itämerellä n. 30 cm, muualla jopa 2 m.
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Punertava hiusmeduusa on kello, joka on jakautunut kahdeksaan lohkoon. Sen lihakset ja ruuansulatuselimistö kuultavat kellon alta, jossa on neljä lyhyttä, verhomaista suulonkeroa. Poltinlonkerot roikkuvat kellon sisäpuolella olevista hevosenkenkämäisistä rakenteista, joiden seassa sukukypsillä yksilöillä roikkuu myös säkkimäisiä sukuelimiä. Poltinlonkeroita on yhdellä meduusayksilöllä useita satoja ja ne ovat pitkiä, tahmeita ja täynnä poltinsoluja, etenkin lähempänä suuta. Lonkerot polttavat paljasta ihoa kivuliaasti. Myös irronneet lonkerot ja kuolleet hiusmaneetit voivat polttaa. Mikäli ihminen uidessaan osuu suurempaan yksilöön, hän tulee mitä ilmeisimmin tarvitsemaan sairaalahoitoa, vaikka ei olekaan hengenvaarassa. Hiusmeduusan yläpinnalla ei ole poltinsoluja. Joidenkin kalojen, mm. valkoturskan poikaset elävät hiusmeduusan lonkeroiden suojassa itse vahingoittumatta.
Ravinto
Eläinplanktonäyriäisiä, kalanpoikasia, hyytelöplanktonia ym.
Levinneisyys ja elinympäristö
Hiusmeduusa on mereinen laji ja sitä tavataan harvalukuisena Tanskan salmista Varsinaisen Itämeren pohjoisosiin. Voimakkaiden suolavesipulssien jälkeen, kuten esimerkiksi 1960- ja 1970-luvuilla, lajia tavattiin huomattavasti yleisemmin. Nykyään havainnot ovat harvinaisia. Hiusmeduusa elää pelagiaalissa (ulappa, alue jossa ei kasva suurvesikasveja).
Lisääntyminen
Hiusmeduusa lisääntyy suvullisesti ja sen elinkaari käsittää 4 eri vaihetta: muna, toukka, polyyppi ja itse maneetti. Laji ei kuitenkaan lisäänny Itämerellä.

Hiusmeduusa

Taksonomia

Alaluokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji