1-vuotinen ruoho. Puoliloinen.
10–40 cm. Vaihtelevasti haarova.
Teriö vastakohtainen, 10–18 mm pitkä, vaaleahkonkeltainen – helakankeltainen – punertava, joskus tummankeltainen, torvi pitkä, suora, usein valkoinen. Ylähuuli huppumainen, sivuilta litteä; alahuuli suora, matalaan 3-liuskainen, nielu puoliumpinainen. Verhiö yhdislehtinen, 4-liuskainen, liuskat 4–5 mm pitkiä, kapeita, samansuuntaisia, kaarevia. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 2-luottinen. Kukat toispuolisesti pareittain tukilehtien hangoissa.
Vastakkain, lähes ruodittomia. Lapa kapeansuikea–lähes tasasoukka. Alemmat tukilehdet ehytlaitaisia, ylemmät tavallisesti tyviosasta hampaisia tai pitkä- ja kapealiuskaisia.
Soikea, litteä kota, noin 2 kertaa verhiön pituinen, 2–4-siemeninen. Siemenet suuria (2–3 mm pitkiä), soikeita–munanmuotoisia, muurahaislevitteisiä.
Kuivahkot ja tuoreet kankaat, myös kalliot, rämemättäät ja paljakan alaosat.
Kesä–elokuu.
Kangasmaitikka on Suomen yleisin maitikkalaji. Se on tullut maahamme jo varhain myöhäisjääkaudella. Laji on monimuotoinen ja tämä liittyy ilmeisesti siihen, että Suomeen on saapunut useampia erilaisia (mm. pieni- ja suurikukkaisia) populaatioita eri aikoina. Maitikkalajien niin sanottu kausimuuntelu harvanivelisine ja lähes haarattomine alkukesän kasveineen ja kookkaine, moninivelisine ja runsashaaraisine loppukesän kasveineen sekoittaa pakkaa entisestään. Kangasmaitikka on puoliloinen, joka imee ravintoa naapurikasvien, ennen muuta männyn ja puolukan juurista.
Maitikoiden meteen ahtaan teriöntorven perällä pääsevät käsiksi vain pitkäkieliset hyönteiset, ennen muuta kimalaiset. Jollei kukassa käy pölyttäjiä, tapahtuu itsepölytys. Yksivuotiselle kangasmaitikalle pölytyksen varmistaminen tavalla tai toisella on ensiarvoisen tärkeää: ellei tule siemeniä, ei tule kesää! Kangasmaitikan siemenet itävät jo syksyllä sirkkataimiksi. Ne talvehtivat hangen alla ja jatkavat kasvua seuraavana vuonna. Laji on siis syysyksivuotinen.