Koko
0,2–1 m
Ulkonäkö ja erityispiirteet
Meriajokas on Itämeren ainoa kokonaan veden alla elävä siemenkasvi muodostaen laajoja vedenalaisia niittyjä hiekkapohjille. Meriajokas on ruohomainen kasvi, joka kiinnittyy pohjaan ja saa ravinteita pohjanmyötäisen, haarovan juurakkonsa avulla. Jokaisesta juurakon nivelestä lähtee yksi pystyvarsi. Pitkissä (20–40 cm) ja tasaisenkapeissa (2–4 mm) lehdissä on 3–9 pääsuonta. Tasasoukka lehti on tupellinen, veltto ja sen kärki on pyöreä. Juurakon päähän kehittyvässä kukkaversossa kukinnot ovat kasvulehtimäisen tukilehden hieman pullean tupen suojassa, lapakko on litteä. Meriajokas muodostaa kehättömät koiras- ja naaraskukkansa vuorotellen. Itämeressä kukkia tavataan vain harvoin, hedelmiä ei ollenkaan.
Levinneisyys ja elinympäristö
Mereisen meriajokkaan levinneisyys Itämeressä ulottuu eteläiseltä Itämereltä keskiselle Suomenlahdelle ja pohjoiselle Selkämerelle. Se kasvaa melko harvinaisena Itämeren hiekka-, hieta- ja hiesupohjilla. Suotuisissa oloissa laji muodostaa laajoja vedenalaisia niittyjä 1–5 m syvyydessä.
Lisääntyminen
Itämeren suhteellisen matalan suolapitoisuuden takia meriajokas kukkii Itämeressä vain harvoin. Tehokkaimmin se lisääntyy juurakon tuottamien irtosilmujen ja katkeilevien versojensa avulla. Tarkempien molekyylibiologisten tutkimusten avulla on voitu todeta, että meriajokasniityt ovat biomassoiltaan suurimpia eliöitä Itämeressä. Jopa hehtaarin kokoinen niitty koostuu usein yhdestä tai muutamasta kasvista ja niiden klooneista.

Uhanalaisuus
Rehevöitymisen aiheuttama Itämeren veden sameutuminen ja runsastuneet rihmalevät ovat rajoittaneet meriajokkaan elintilaa. Laji on Suomessa luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.

Meriajokas

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji