Kasvumuoto
Monivuotinen sipulikasvi. Sipuli maansisäinen, pieni (n. 2 cm korkea), munanmuotoinen, uloin kerros ohut ja ruskea. Sipulit yksivuotisia – kukinnan jälkeen ’pääsipuli’ kuolee, mutta tekee sitä ennen useita tytärsipuleita.
Korkeus
10–30 cm. Varsi haaraton, liereä.
Kukka
Kehä säteittäinen–leveän kellomainen, keltainen, 4–6 cm leveä. Kehälehtiä 6, suikeita, teräväkärkisiä, kahtena kiehkurana, sisemmät kapeampia. Heteitä 6, palhot karvaisia. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukka yksittäin varren latvassa, nuppuvaiheessa nuokkuva, kukkivana pysty.
Lehdet
Lehtiä 2–3, kierteisesti, ruodittomia. Lapa kapeansuikea, hieman kouruinen, ehytlaitainen, harmaanvihreä.
Hedelmä
Pallomainen, 3-lokeroinen, 15–30 mm korkea kota.
Kasvupaikka
Koristekasvi, joskus villiytyneenä puistoissa, puutarhoissa ja pihoilla.
Kukinta
Touko–kesäkuu.

Metsätulppaani edustakoon tässä aitoja luonnonvaraisia, ei niin kovasti jalostettuja tulppaaneja, joita meillä puutarhapiireissä suuresti arvostetaan ja jotka saattavat kotiutua ainakin joksikin aikaa puutarhojemme lähiympäristöön. Keski-Euroopassa metsätulppaani on ihan aito luonnonkasvi, meillä kukkimisen suhteen aika hankala puutarhakasvi ja harvinainen tulokas. Luonnonvaraisia tulppaanilajeja tunnetaan maailmanlaajuisesti yli 100 ja jalostettuja lajikkeita moninkertainen määrä.

Tulppaanit eivät ole kotoisin Hollannista, vaikka se tulppaaniviljelyksen ykkösvaltio onkin. Tulppaanien alkuperäinen kotiseutu on Vähä-Aasia, ja tulppaani-sanan alkuperä on persian kielen turbaania tarkoittava sana tuliband ja kyllähän tulppaanien kukat turbaania muodoltaan kovasti muistuttavat, kun eivät ole aivan aukinaisia. Muita Suomessa suosittuja tulppaaneja varsinaisten tarhatulppaanien (T. gesneriana) lisäksi ovat ainakin parvitulppaani (T. uruminensis, synonyymi T. tarda) ja kääpiötulppaani (T. turkestanica) ja tietysti erilaiset välimuodot.

Metsätulppaani

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji