Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho–puolipensas.
Korkeus

20–50 cm. Varsi haarainen, 4-särmäinen, (lähes) kalju, tyvestä puutunut. Voimakastuoksuinen.
Kukka

Teriö vastakohtainen, sininen–sinipunainen, (joskus valkoinen tai vaaleanpunainen), pieni (7–12 mm), yhdislehtinen, 2-huulinen, pitkätorvinen, yläosasta karvainen. Ylähuuli litteä, lovipäinen, alahuulta lyhyempi; alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska sivuliskoja hieman suurempi. Verhiö säteittäinen, lieriömäinen, 15-suoninen, 5-liuskainen. Heteet selvästi teriötä pidempiä. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto erillisten, harvahkojen lehtihankaisten valekiehkuroitten muodostama pitkä tähkämäinen, toispuolinen ryhmä varren päässä.
Lehdet

Vastakkain, lyhytruotisia. Lapa tasasoukka–pitkänsoikea, ehytlaitainen tai matala- ja tylppähampainen, kalju. Kukinnon tukilehdet varsilehtiä lyhyempiä.
Hedelmä

4-osainen lohkohedelmä. Hedelmykset (lohkot) pallomaisia, sileitä, kellanruskeita.
Kasvupaikka

Koriste- ja maustekasvi, joskus villiytynyt. Pihat, puutarhat, kulttuurimaat.
Kukinta

Elo–syyskuu.

Iisopin suvusta tunnetaan kaikkiaan kymmenkunta lajia. Välimeren maista ja Lounais-Aasiasta kotoisin oleva iisoppi on meillä koristekasvina, aiemmin myös mauste- ja rohtokasvina jonkin verran viljelty ja joskus kasvimaiden ulkopuolelle karkaava. Iisopin tieteellisen sukunimen alkuperä on heprean ‘ezop’ tarkoittaen pyhää yrttiä ja lajia on käytetty mm. ilmanraikastajana. Rohtona sitä on käytetty mm. astmaan sekä ruuansulatuksen, maksan ja munuaisten toiminnan edistämiseen ja myös ihon hoitoon. Ehkä maineikkain käyttö iisopille on olla kuuluisan ranskalaisen, munkkien alun perin kehittämän, Chartreuse-liköörin yhtenä maun antajana. Liköörin resepti on salainen ja iisoppi on vain yksi liköörin 130:stä maun tuottajasta.

Iisoppi

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji