Kasvumuoto

Yksivuotinen ruoho.
Korkeus

20–40 cm. Varsi pysty, mutkitteleva, yläosasta haaroittuva, karvainen, maitiaisnesteellinen (maitiaisneste keltaista).
Kukka

Säteittäinen, 3–4 cm leveä. Terälehtiä 4, (oranssin)punaisia, tyvellä usein tumma täplä. Verholehtiä 2, karisevat kukan auetessa. Heteitä useita, keltaisia. Emiö yhdislehtinen, luotti 2-liuskainen. Kukat yksittäin lehtihangoissa.
Lehdet

Kierteisesti. Lapa sinivihreä, parijakoinen, karheakarvainen. Liuskat melko leveitä, terävähampaisia.
Hedelmä

Hoikka, pitkä (jopa 20 cm), karheakarvainen, 2-lohkoinen, pysty kota. Kodan pää nuolimainen.
Kasvupaikka

Puutarhat, kaatopaikat, satamat, rautatiet.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Keltamolle (Chelidonium majus) läheistä sukua olevat ja aiemmin samaan sukuun luokiteltavat neidonunikot ovat keltamon tapaan aiankin jonkin verran myrkyllisiä, varsinkin keltainen maitiaisneste, jota vuotaa katkaistun kasvin murtumapinnoista. Vaikka neste onkin myrkyllistä, punaneidonunikon terälehdistä puristettua tai koko kasvia keittämällä saatettua uutetta on käytetty silmätulehdusten hoitoon. Välimeren maista kotoisin oleva punaneidonunikko muistuttaa nimensä mukaisesti unikkoja, ehkä eniten hietaunikkoa (Roemeria argemone), mutta hedelmävaiheessa ero on selvä; neidonunikoiden kapea hedelmäkota on yli 10 cm jopa 20 cm pitkä, eikä kodan kärjessä ole unikoille tyypillisiä luottisäteitä.

Keltaneidonunikko

Glaucium flavum

Toisenkin neidonunikkolajin voi Suomessa hyvällä tuurilla bongata. Meillä koristekasvinakin harvinainen keltaneidonunikko on nimensä mukaisesti keltakukkainen ja lehdiltään siniharmaa (niin kuin lajin sukunimi antaa ymmärtää, kreikan glaucos tarkoittaa siniharmaata). Keltaneidonunikon kota on kalju ja kaareva ja voi olla vieläkin pidempi kuin punaneidonunikolla.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Punaneidonunikko

Taksonomia

Lahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji