Alalajit

Putkiporro (putkitummaporro, ssp. nigra)
Suppiloporro (suppilotummaporro, ssp. meridionalis)
Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho.
Korkeus

30–100 cm. Varsi alhaalta puutuva, 4-särmäinen, sinipunainen, pehmeäkarvainen, haarova. Koko kasvi pahanhajuinen.
Kukka

Teriö vastakohtainen, vaalean sinipunainen, päältä karvainen, 10–15 mm pitkä, yhdislehtinen, 2-huulinen. Ylähuuli kupera, valkokarvainen, alahuuli 3-liuskainen, keskiliuska sivuliskoja selvästi suurempi. Verhiö säteittäinen, yleensä sinipunainen, pitkittäispoimuinen, 5-liuskainen, 10-suoninen, liuskat otakärkisiä. Heteitä 4, emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kukat lehtihankaisina kiehkuroina. Tukilehdet varsilehtiä pienempiä.
Lehdet

Vastakkain, ruodillisia, tummia. Lapa puikea–soikea, herttatyvinen, teräväkärkinen, pehmeäkarvainen, päältä ryppyinen, laita saha–nyhähampainen.
Hedelmä

4-osainen lohkohedelmä. Hedelmys munanmuotoinen, yläosa pyöreä, ruskea.
Kasvupaikka

Painolastipaikat, puutarhat, joutomaat. Euroopassa erityisesti vanhat kulttuurimaat ja rauniot.
Kukinta

Heinä–syyskuu.

Aiemmin myös karvanokkoseksi kutsutun (tumma)porron kotialueita ovat Välimeren maat ja Aasia. Porro on pahalta tuoksuva ja kuivattaessa tummuva, joihin ominaisuuksiin sen tieteellinen nimikin viittaa (kreikan ballos tarkoittaa torjumista ja nigra tummaa). Porroa on käytetty vuosisatoja lääkekasvina mm. rauhoittamaan mieltä ja myös estämään pahoinvointia ja sillä on lääkitty myös karjaa (menestyksestä emme tiedä, karjalla tuskin toimii lumevaikutus). Porroa kasvatetaan kuitenkin jonkin verran puutarhoissa, tuskin kuitenkaan lääkinnällisten ominaisuuksien takia.

Porrosta meillä tavataan kahta alalajia: putkiporro (ssp. nigra) ja suppiloporro (ssp. meridionalis), joiden ero on lähinnä lehtien laidan sahaisuudessa ja verhiön muodossa sekä sen liuskojen otakärkisyydessä (putkiporron verhiön otakärjet ovat huomattavasti pidempiä).

Porro

Taksonomia

Heimo

Alaheimo

Tribus

Suku

Laji