Syötävyys
* – kelvollinen ruokasieni
Näköislajit
ruostekärpässieni
Lakki
5–12 cm leveä, nuorena kellomainen, kasvaessaan laakenee ensin kuperaksi ja edelleen laakeaksi, keskuskohoumallinen, sileä, reunat pitkälle kampauurteiset. Kirkkaan oranssi tai vaalean kellanoranssi. Haalistuu sateessa. Lakissa joskus laikkumaisia suojusjätteitä. Heltat tiheässä, irtotyviset, valkoiset.
Jalka
10–15 cm pitkä, 1–2 cm paksu, solakka, suomukiehkurainen, kermankeltainen, tasapaksu, tyvessä isohko, väljä, sisältä oranssi, ulkoa valkoinen tuppi. Jalka renkaaton.
Malto
Valkoista.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto, makeahko.
Haju
Heikko, makeahko.
Kasvupaikka
Rehevät lehdot, ravinteikkaat sekametsät, puistot. Koivun ja kuusen juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–syyskuu.

Oranssikärpässieni kasvaa melko yleisenä koko Suomessa lukuun ottamatta paljakka-alueita. Laji viihtyy rehevissä lehdoissa ja ravinteikkaissa sekametsissä koivun ja kuusen seuralaisena.

Sukunimestään huolimatta oranssikärpässientä on pidetty hyvänä ruokasienenä. Kärpässieniä ruokana käytettäessä onkin syytä tiettyyn varovaisuuteen, ja jotkut sienikirjat ohjeistavat varmuuden vuoksi pidättäytymään kaikista syötävistäkin kärpässienistä. Onhan metsä muita syötäviä sieniä pullollaan. Kyse saattaa kuitenkin olla vain kulttuurierosta, sillä esimerkiksi Afrikassa iso osa käytetyistä ruokasienistä kuuluu kärpässienten sukuun ja Etelä- ja paikoin Keski-Euroopassa kasvava keisarikärpässieni on maailmankuulu herkku.

Oranssikärpässienen saattaa sekoittaa hyvin yleisenä kasvavaan ruostekärpässieneen (Amanita fulva). Ruostekärpässienen jalka on renkaaton ja lakin reuna kampauurteinen kuten oranssikärpässienenkin. Ruostekärpässienen lakki on punaruskea ja sen tupessa on ruosteenruskeita laikkuja. Jalka on sileähkö ilman suomukiehkuroita. Ruostekärpässieni on yhtä syötävä kuin oranssikärpässieni.

Oranssikärpässieni

Taksonomia

Alalahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji