Syötävyys
††† – tappavan myrkyllinen
Näköislajit
Ei ole, ulkomailla laji on sekoitettu vihreisiin haperoihin.
Lakki
5–15 cm leveä, nuorena pallomainen tai munamainen ja valkean suojuksen peittämä, kasvaessaan laakenee ensin kuperaksi ja siitä edelleen laakeaksi, tummasäikeinen. Nuorta sientä peittää valkoinen suojus. Suojuksen revetessä paljastuu oliivinvihertävä, harmahtava, vihreä tai harvoin jopa valkoinen lakin pintakelmu. Kosteana limainen, kuivana kiiltävä, joskus irtonaisia laikkumaisia suojusjätteitä lakissa. Heltat tiheässä, irtotyviset, valkoiset tai harvoin hieman vihertävät.
Jalka
7–15 cm pitkä, 1–2 cm paksu, tasapaksu, valkoinen, vihertävien siksak-vöiden kirjoma, tyvi pullistunut mukulamaiseksi, tyvimukulan peittää valkoinen, sisältä vihertävä, väljä tuppi. Jalassa suuri, riippuva, hienouurteinen vihertävä rengas.
Malto
Valkoista, heti pintakelmun alta kellertävää, pehmeää.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto. Ei saa maistaa!
Haju
Nuorissa itiöemissä imelä, hunajainen tuoksu, vanhoissa epämiellyttävä, ammoniakkia muistuttava tuoksu.
Kasvupaikka
Tammi-, pähkinä- ja lehmuslehdot, hakamaat, ravinteikkaat multamaat. Lehtipuiden juurisieni. Hemiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–syyskuu.

Kavalakärpässieni kasvaa melko harvinaisena Ahvenanmaalla ja harvinaisena Varsinais-Suomessa mm. Turun Ruissalossa ja Saaristomeren kansallispuistossa. Itäisimmät löydöt ovat Lohjalta. Keski-Euroopan tammimetsistä löytyy välillä massaesiintymiä. Kavalakärpässieni viihtyy ravinteikkaalla multamaalla jalojen lehtipuiden ja pähkinäpensaiden muodostamissa lehdoissa sekä hakamailla.

Kavalakärpässieni on maailman vaarallisimpia ja eniten kuolemantapauksia aiheuttaneita sieniä. Jopa 90% Euroopassa kuolemaan johtaneista sienimyrkytyksistä on johtunut juuri kavalakärpässienestä. Paavi Klemens VII:n sanotaan kuolleen tämän sienen myrkkyyn 1500-luvulla.

Tappavan myrkyllisiä sieniä on maassamme muutamia: kavalakärpässienen lisäksi valkokärpässieni (Amanita virosa), myrkkynääpikkä (Galerina marginata), pulkkosieni (Paxillus involutus), suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) sekä korvasieni (Gyromitra esculenta) raakana. Kavalakärpässienen vaikuttava solumyrkky on amatoksiini, joka vaikuttaa maksaan, suolistoon ja munuaisiin. Myrkytysoireita ovat pahoinvointi, oksentelu, maha- ja suolistovaivat sekä ripuli. Oireet ilmenevät kuudesta tunnista vuorokauteen sieniaterian nauttimisen jälkeen. Pitkä oireeton aika lisää kavalakärpässienen vaarallisuutta. Maksavaurio syntyy jo 2–3 vuorokauden kuluessa. Suomessa harvinaisen kavalakärpässienen ei tiedetä vielä aiheuttaneen myrkytyksiä.

Kavalakärpässienen saattaa sekoittaa herkullisiin vihertäviin haperoihin (Russula spp.), kuten koivuhaperoon. Suomessa tämä on epätodennäköistä kavalakärpässienen harvinaisuuden tähden. Haperoilla ei ole jalassa rengasta eikä tyvituppea ja niiden malto on juustomaisesti lohkeilevaa. Kavalakärpässienen tyvituppi saattaa olla syvällä sammaleessa. Albiinomuoto voi muistuttaa suuresti valkokärpässientä, mutta kavalakärpässieni kasvaa lehtimetsissä ja valkokärpässieni havumetsissä.

Kavalakärpässieni

Taksonomia

Alalahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji