Syötävyys
††† – tappavan myrkyllinen
Naköislajit
herkkusienet, valkoukonsieni
Lakki
5–10 cm leveä, nuorena pallomainen tai munamainen ja valkean suojuksen peittämä, kasvaessaan laakenee kuperaksi tai kellomaiseksi, kosteana limainen, kuivana kiiltävä. Reunat epätasaiset, mutta eivät kampauurteiset. Reunoilla saattaa roikkua suojusjätteitä. Yläpinta valkoinen, vanhemmiten varsinkin keskustasta kellertävän ruskea. Heltat tiheässä, irtotyviset, pysyvästi valkoiset, terät nukkaisia.
Jalka
10–15 cm pitkä, hoikka (1–2 cm), valkoinen, nöyhtäinen, tyvi pullistunut mukulamaiseksi, tyvimukulassa väljä tuppi. Jalan yläosassa ohut, valkoinen, repaleinen, helposti irtoava rengas. Rengas saattaa joskus olla jäänyt kiinni lakin reunaan eikä jalkaan.
Malto
Valkoista, haurasta.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto. Ei saa maistaa!
Haju
Heikko, epämiellyttävä, raakaa perunaa muistuttava.
Kasvupaikka
Tuoreet kuusikot, korvet, lehdot, paksut sammalikot. Kuusen ja lehtipuiden juurisieni. Melko yleinen, harvinaisena Pohjois-Pohjanmaalle ja Etelä-Lappiin asti. Hemi-, etelä- ja keskiboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Elo–syyskuu.

Valkokärpässieni kasvaa yleisenä ja melko runsaana Etelä-Suomessa ja harvinaistuu pohjoista kohden. Pohjoisimmat havainnot ovat Rovaniemeltä. Valkokärpässieni kasvaa yksittäin tai pieninä ryhminä tuoreissa kuusikoissa ja lehdoissa syvällä sammalpeitteessä. Sieni tulee kaivaa varovasti kokonaan ylös sammalesta, jotta sen jalan tupen voi todeta.

Tappavan myrkyllisiä sieniä on maassamme muutamia: valkokärpässienen lisäksi kavalakärpässieni (Amanita phalloides), myrkkynääpikkä (Galerina marginata), pulkkosieni (Paxillus involutus), suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) sekä korvasieni (Gyromitra esculenta) raakana. Valkokärpässientä voidaan pitää siinä mielessä vaarallisimpana, koska se on joinakin syksyinä yleinen ja runsas ja sen voi sekoittaa herkullisiin herkkusieniin. Valkokärpässienen vaikuttava solumyrkky on amatoksiini, joka vaikuttaa maksaan, suolistoon ja munuaisiin. Myrkytysoireita ovat pahoinvointi, oksentelu, maha- ja suolistovaivat sekä ripuli. Oireet ilmenevät kuudesta tunnista vuorokauteen sieniaterian nauttimisen jälkeen. Pitkä oireeton aika lisää valkokärpässienen vaarallisuutta. Maksavaurio syntyy jo 2–3 vuorokauden kuluessa. Ajoissa sairaalahoitoa saaneet potilaat voidaan nykyään usein pelastaa.

Herkkusienten (Agaricus spp.) heltat ovat nuorilla yksilöillä vaaleat, mutta tummuvat tumman itiöpölyn johdosta pian harmaanmustiksi. Valkokärpässienen lakki on limainen, herkkusienillä märkänäkin vain liukas. Valkokärpässienen heltat ovat pysyvästi valkoiset. Herkkusienillä on rengas kuten valkokärpässienelläkin, mutta niillä ei ole jalassa tyvituppea. Muista kuitenkin, että valkokärpässienen tyvituppi saattaa olla syvällä sammaleessa. Ja niin kuin aina; jos et ole tunnistuksesta varma, jätä sieni metsään! Toinen näköislaji, harvinaisehko valkoukonsieni (Leucoagaricus leucothites) on puhtaan valkoinen, mutta sen lakki on kuiva. Lisäksi se kasvaa kasvimailla, komposteissa, nurmikoilla ym. kulttuuripaikoilla.

Valkokärpässieni

Taksonomia

Alalahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji