Syötävyys
††† – tappavan myrkyllinen
Näköislajit
lepänpulkkosieni (3 viimeistä kuvaa), jotkut rouskut, lähinnä mustarousku
Lakki
5–15 cm leveä, nuorena hieman kupera, laakenee nopeasti, myöhemmin keskus painuu kuopalle, vanhana laakean suppilomainen, reunat sisäänkiertyneet, nuorena samettinukkainen, usein reunastaan uurteinen, kuivana himmeä tai hieman kiiltävä, kosteana limainen, kellan- tai harmaanruskea. Heltat tiheässä, johteiset, ruskeankeltaiset, löyhästi kiinni mallossa. Sormella helttoja paineltaessa ne voi työntää irti lakin mallosta kuin tatin pillit ja ruskettuvat heti kosketuskohdista.
Jalka
Lyhyt, pituus 3–6 cm, 1–2 cm paksu, tyveen suippeneva, likaisen okrankeltainen tai ruosteenruskea, vaalean härmän peittämä, kosketeltaessa tummuva, täyteinen.
Malto
Kellanvaaleaa tai kellanruskeaa, pehmeää, sitkeähköä. Muuttuu leikkauspinnoilta ruskeaksi.
Itiöpölyn väri
Vihertävänruskea.
Maku
Mieto.
Haju
Rautamaisen hapan.
Kasvupaikka
Havu- ja lehtimetsät, puistot, pihat, teiden varret, joutomaat, ihmisen vaikuttamilla alueilla, lahokannoilla, muurahaispesissä. Lahottaja, mutta pystyy myös muodostamaan sienijuurta koivun männyn, kuusen ja leppien kanssa. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Heinä–lokakuu.
Värjäys
Värjäyssieni. Ruskeanoransseja ja oliivinharmaita värisävyjä.

Pulkkosieni kasvaa hyvin yleisenä ja runsassatoisena havu- ja lehtimetsissä, pihoilla ja puistoissa koko maassa paljakka-alueita lukuun ottamatta. Erityisesti se viihtyy ihmistoiminnan vaikutuspiirissä, sillä lannoitus ja maan rikkoutuminen saa pulkkosienen itiöemien tuoton kiihtymään. Traktoriurat, teiden varret, joutomaat ja ojien varret sekä lahokannot ja muurahaispesät ovat sopivia kasvupaikkoja.

Tappavan myrkyllisiä sieniä on maassamme muutamia: pulkkosienen lisäksi valkokärpässieni (Amanita virosa), kavalakärpässieni (Amanita phalloides), myrkkynääpikkä (Galerina marginata), suippumyrkkyseitikki (Cortinarius rubellus) sekä korvasieni (Gyromitra esculenta) raakana. Pulkkosienen vaikuttavaa myrkkyä ei tunneta mutta myrkytysoireet, kuten mahavaivat, oksentelu ja ripuli saattavat alkaa jo muutaman tunnin jälkeen sieniaterian nauttimisesta. Pulkkosienen sisältämä myrkky aiheuttaa hemolyysiä, sekä häiriöitä maksan ja munuaisten toiminnassa, mikä saattaa johtaa kuolemaan.

Pulkkosientä on keitettynä käytetty ruuaksi Suomen lisäksi muualla Euroopassa ja Venäjällä. Neuvostoliitossa sitä pidettiin jopa kauppasienenä vuoteen 1981 asti. Pulkkosienen myrkky kerääntyy elimistöön pikkuhiljaa ja oireet voimistuvat, kun sientä käytetään jatkuvasti ravintona. Myrkky saa pulkkosientä nauttineen veressä aikaan vasta-aineita, jotka tuhoavat henkilön omaa verikudosta. Tätä tilaa kutsutaan pulkkosieniallergiaksi. Toiset ovat herkempiä pulkkosienen myrkylle kuin toiset. Sientä ei siis pidä syödä ensimmäistäkään kertaa.

Pulkkosienen saattaa sekoittaa joihinkin rouskuihin, erityisesti mustarouskuun (Lactarius turpis). Rouskuista erittyy vauriokohdista maitiaisnestettä, jota pulkkosienessä ei ole. Pulkkosienen heltat ovat helposti nyljettävissä irti lakista ja ne liiskautuvat ja tummuvat kosketeltaessa. Pulkkosieni on värjäyssieni. Siitä saa kauniita ruskeanoransseja ja oliivinharmaita värisävyjä.

Lepänpulkkosieni

Paxillus filamentosus

Lepänpulkkosieni on leppien juurisienenä rehevillä paikoilla kasvava pulkkosienen näköinen laji, joka on ohutmaltoisempi, selvästi suppilomaisempi ja varsinkin lakin keskustasta suomuinen. Lepänpulkkosienestä ei tiettävästi ole aiheutunut myrkytyksiä, mutta sitä ei ole silti syytä kokeilla ruuaksi.

Pulkkosieni

Taksonomia

Alaluokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji