Syötävyys
*** – erinomainen ruokasieni
Näköislajit
isohapero, viinihapero, muutkin punertavalakkiset haperot
Lakki
5–10 cm leveä, nuorena kupera, vanhemmiten laakeneva, lopulta hieman kuoppakeskustainen, himmeäpintainen. Pintakelmu violetinruskehtava–lihanpunertava, laikukas, ei yllä lakin reunaan asti, joten lakin reunassa kapea, valkoinen vyöhyke. Iän myötä pintakelmu saattaa myös halkeilla ruutumaisesti. Heltat tiheässä, lyhytjohteiset, valkoiset, usein ruskeatäpläiset.
Jalka
Lyhyt (2–7 cm), tasapaksu (1,5–2,5 cm) tai tyveen suippeneva, kova, valkoinen, vanhana ruskeatäpläinen.
Malto
Valkoista, kiinteää jopa kovaa, paksua, vanhana ruskealaikkuista.
Itiöpölyn väri
Valkoinen.
Maku
Mieto, pähkinäinen.
Haju
Heikko.
Kasvupaikka
Lehdot, tuoreet kangasmetsät, hakamaat, puistot, polkujen ja metsäteiden varret. Männyn, kuusen, tammen ja koivun juurisieni. Hemi-, etelä-, keski- ja pohjoisboreaalinen vyöhyke.
Satoaika
Heinä–lokakuu.
Säilöntä
Kuivaus, pakastus.

Palterohapero kasvaa Etelä-Suomesta Kainuun seudulle asti melko yleisenä mutta ei kovinkaan runsassatoisena, yksittäisiä havaintoja myös Metsä-Lapista. Sitä löytää lehdoista, tuoreista kangasmetsistä, puistoista ja metsäteiltä männyn, kuusen, koivun ja tammen seuralaisena. Se suosii varsinkin polun varsia ja tallattuja paikkoja, joissa maanpinta on rikkoutunut, joissa se voi olla paikallisesti satoisa.

Palterohaperolla ei ole selkeitä näköislajeja. Palterohaperon saattaa kuitenkin sekoittaa maamme muihin punertaviin haperoihin, kuten esim. iso- (R. paludosa) tai viinihaperoon (R. vinosa). Isohaperon heltat ja jalka ovat valkoiset, mutta jalassa on häivähdys punaista. Palterohaperolla lakin pintakelmu ei ylety reunaan asti. Saattaa olla ruutumaisesti halkeillut ja jalka on kokonaan valkoinen. Näistä näköislajeista ainoastaan viinihaperon malto harmaantuu. Isohapero ja palterohapero ovat erinomaisia ruokasieniä, joista isohapero sisältyy Ruokaviraston suosittelemiin ruokasieniin.

Palterohapero

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji