Syötävyys
O* – keittämisen jälkeen kelvollinen ruokasieni
Näköislajit
koivurousku
Lakki
10–20 cm leveä, kookas, suppilomainen, limainen ja paksuhyytelöinen, reuna tiheään selkeästi vyöhykkeinen ja partakarvainen. Nuorena kalpean kellanvalkoinen, vanhemmiten kellertyvä, laikuittaisen oljenvärinen, varsinkin kuivana selkeän kellertävä. Heltat tiheässä, johteiset, nuorena kellanvalkoiset, vanhemmiten ja varsinkin kuivana vaalean- tai lohenpunertavat.
Jalka
Lyhyt (2–6 cm), tanakka, tasapaksu (2–4 cm), tyvestä harmahtavan kuoppatäpläinen, ontto.
Malto
Kellanvaaleaa tai vetisen vaaleanharmahtavaa.
Maitiaisneste
Valkoista, kuivuessa muuttuu nopeasti rikinkeltaiseksi.
Itiöpölyn väri
Kellertävä.
Maku
Kirpeä, jälkimaku pistävän imelänkarvas.
Haju
Makeahko.
Kasvupaikka
Kuivat tai soistuneet lehto- ja kangasmetsät, korvet, tunturikoivikot. Kalkinsuosija. Havu- ja lehtipuiden juurisieni. Melko yleinen. Koko Suomi.
Satoaika
Elo–syyskuu.
Säilöntä
Suolaus, pakastus.

Vesikehärousku on vasta 1980-luvulla kuvattu tieteelle uutena lajina Ilkka Kytövuoren tutkimusten ansiosta. Se kasvaa melko yleisenä, joskaan ei runsaana, koko maassa etelästä tunturikoivikoille asti. Erityisesti se pitää kalkkipitoisista alueista, mutta voi kasvaa karullakin metsämaalla. Vesikehärousku ei tiettävästi ole sidoksissa mihinkään tiettyyn puulajiin, vaan se voi toimia monien eri havu- ja lehtipuulajien juurisienenä.

Vesikehärouskun sekoittaa helposti koivurouskuun (L. resimus). Koivurousku on kellahtavan valkoinen, hieman karvareunainen ja sen tuoksu on heikompi kuin vesikehärouskulla. Myös koivurouskun maitiaisneste muuttuu valkeasta sitruunankeltaiseksi. Vesikehärouskun lakki on selkeästi vetisen vyöhykkeinen, matalasuppiloinen ja reunoilta suomukarvainen. Heltat ovat vaalean- tai lohenpunertavat, koivurouskun heltat ovat vain hieman punertavat. Myös koivurousku on keittämisen jälkeen syötävä ruokasieni.

Vesikehärousku

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji