Syötävyys

O** – keittämisen jälkeen hyvä ruokasieni
Näköislajit

leppärouskut (kuusenleppärousku, männynleppärousku)
Lakki

5–8 cm leveä, nuorena kupera, ohut- ja teräväreunainen, myöhemmin laakeneva, lopulta kuoppakeskustainen, joskus epäsäännöllisen muotoinen, melko kuivapintainen, korkeintaan hieman tahmea, kiiltävä. Pinta harmahtavan ruskea, harmaan kellertävänruskea tai punaruskea, vyöhykkeittäin tummatäpläinen. Heltat tiheässä, tasatyvisiä, ohuita, aluksi valkeita, myöhemmin punaruskeita, vahingoittuneista kohdista ruskeat.
Jalka

Suhteellisen pitkä (3–6 cm), ja hoikka (0,5–1 cm), lakin värinen, vaaleanruskea, härmäinen, tyvestä usein tummempi, hohkaisen täyteinen.
Malto

Vaaleaa, haurasta, kiinteää, jalan tyveltä ruskeaa.
Maitiaisneste

Vetisen valkoista, kuivuessa kellertyvää.
Itiöpölyn väri

Kellertävä.
Maku

Mieto.
Haju

Metsäluteen haju, usein heikko.
Kasvupaikka

Lehdot, puistikot, pihapiirit, tammikot. Tammen juurisieni. Hemi- ja eteläboreaalinen vyöhyke.
Satoaika

Elo–lokakuu.
Säilöntä

Kuivaus, pakastus.

Tammenrousku on eteläinen rouskulaji; se kasvaa Suomessa vain tammen levinneisyysalueella Etelä- ja Lounais-Suomessa sekä Ahvenanmaalla. Kotoisista tammenjuurisienistä tammenrousku on meillä yleisin, vaikkakin paikottainen. Tammenrousku on paikkauskollinen, ja jos runsaan esiintymän löytää, kannattaa paikka pistää mieleensä ja tarkastaa seuraavana syksynä.

Tammenrouskuja voi löytää lehdoista, puistoista, pihapiireistä ja toisinaan myös puistotammien seurasta. Ryöppäämättä tammenrousku on maultaan kirpeä, ryöppäämisen jälkeen miedon makuinen. Suosittelemme ryöppäystä jo senkin takia, että tammenrouskun saattaa sekoittaa muihin rouskulajeihin, esim. leppärouskuihin (Lactarius deliciosus -ryhmä), joiden lakki on myös selkeän vyöhykkeinen ja väri kellan–punaruskea. Leppärouskuille on ominaista oranssi maitiaisneste. Leppärouskut ovat hyviä ruokasieniä.

Tammenrousku

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji