Keskikokoinen pöllö. Pää suuri ja pyöreä, siivet leveät ja pyöreäpäiset, silmät tummat. Samannäköisestä viirupöllöstä eroaa lyhyemmän pyrstön ja päälaen vaaleiden juovien perusteella.
Pituus 37–43 cm, siipien kärkiväli 81–96 cm, paino 410–800 g. Naaras koirasta suurempi.
Pöntössä, kolossa, rakennuksessa.
Munii maalis–huhtikuussa 1–6 munaa (hyvinä myyrävuosina jopa 8, huonoina 0-1). Vain naaras hautoo, haudonta-aika 27–30 vrk. Pesäpoikasaika 28–35 vrk, poikaset lentokykyisiä 35–40 vrk:ssa.
Harvalukuinen pesimälintu Etelä- ja Keski-Suomen kulttuurialueiden metsiköissä. Levinneisyys ulottuu Pohjois-Karjalaan ja Oulun korkeudelle asti. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 1.500–2.500 paria.
Paikkalintu.
Pikkunisäkkäät, linnut. Yöaktiivinen.
Sointuva, pitkä, usein väräjävä huhuilu, kimeä ”kivit”. Huhuilu saattaa kuulostaa naukuvalta, mikä vuoksi lehtopöllöä kutsutaan myös ‘kissapöllöksi’.
Elinvoimainen, rauhoitettu.
Lehtopöllö on keskikokoinen, suuri- ja pyöreäpäinen, lyhyehköpyrstöinen pöllö, jonka siivet ovat leveät, lyhyehköt, kuperat ja pyöreäpäiset. Lehtopöllö on vatsapuolelta vaaleampi, selkäpuolelta tummempi ja kauttaaltaan juovikas. Naama on lähes yksivärisen harmaa tai punaruskea ilman kirjailua ja silmät ovat ruskeanmustat. Viirupöllöstä laji on erotettavissa pienemmän koon, lyhyemmän pyrstön ja päälaen kahden vaalean pitkittäisjuovan perusteella. Lehtopöllön koivet ovat höyhenpeitteiset, kynnet ovat ruskeat, nokka vihreänkeltainen ja silmäluomet ruskeanpunaiset.
Lehtopöllöjä esiintyy kahtena värimuunnoksena; höyhenpuku on joko harmaa tai punaruskea. Näistä harmaa selviytyy paremmin kylmässä kuin ruskea. Viime aikoina ruskea värimuoto on yleistynyt meillä Suomessa lämpimämpien talvien vuoksi, ja sitä pidetäänkin indikaattorilajina ja todisteena ilmaston lämpenemisestä.
Poikasia suojelevat lehtopöllöemot voivat käydä lähelle tulleen ihmisen kimppuun.