Yleiskuvaus
Pieni ja lyhytnokkainen kurppalaji (nokka vain hieman päätä pidempi). Päälaki tumma, selässä selvät pitkät keltaiset pitkittäisjuovat.
Koko
Pituus 18–20 cm, siipien kärkiväli 33–36 cm, paino 50–85 g.
Pesä
Korsilla ja lehdillä vuorattu syvennys vetisessä saraikossa.
Pesiminen
Munii touko–kesäkuussa 4 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 24 vrk. Poikasten lentokyvyn kehittymisen aikamäärä tuntematon. Poikaset pesäpakoisia, etsivät itse ravintonsa jo hyvin pieninä.
Esiintyminen
Pesimälintuna aukkoisesti Pohjois-Suomen vetisillä soilla, eteläisempiä pesimäalueita Kainuu, Suomenselkä ja Pohjanmaan keskiosat. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 4.000–8.000 paria.
Muutto
Syysmuutto syys–marraskuussa, paluu huhti–toukokuussa. Talvialueet Länsi-Euroopassa ja Välimeren maissa. Talvehtii satunnaisesti Suomessakin. Muuttoaikoina luottaa hyvään suojaväriinsä viimeiseen asti ja nousee lentoon vasta ’jalan alta’.
Ravinto
Selkärangattomat eläimet ja kasvien osat.
Ääni
Lentoääni sähähtävä ”tsät”. Soidinääni muistuttaa hevosen kavionkopsetta puusillalla.
Uhanalaisuus
Elinvoimainen, rauhoitettu.

Jänkäkurppa muistuttaa puvultaan taivaanvuohta, mutta on sitä huomattavasti pienempi ja lyhytnokkaisempi. Jänkäkurpan pää on voimakkaasti kuvioitu: leveähkö valkoinen silmäkulmanjuova, tumma puolikuun muotoinen alue silmän alla, tumma juova silmän ja nokan välillä (ohjas) sekä tumma päälaki. Selkäpuolen paras tuntomerkki on leveät kellertävät pitkittäisjuovat. Selässä ja hartioilla on vihreätä metallinkiiltoa. Pyrstö on lyhyt, suippokärkinen ja vailla valkoista. Koivet ovat kellanvihreät tai lyijyn harmaat. Nokka on mustakärkisesti kellertävä ja silmän värikalvo tummanruskea.

Jänkäkurppa

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji