Luhtaorvokki

• Kasvumuoto

  Monivuotinen ruoho. Juurakko suikertava, usein rönsyllinen.

• Korkeus

  8–16 cm. Varsi lähes lehdetön vana.

• Kukka

  Teriö lievästi vastakohtainen, voimakkaan sininen–sinipunainen, 2–3 cm leveä; terälehtiä 5, melko kapeita, yleensä lanttokärkisiä, alimmassa paksu, terälehtiä punaisempi, noin 4 mm pitkä, paksu kannus. Verholehtiä 5, tylppäkärkisiä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin, nuokkuvia.

• Lehdet

  Tyviruusukkeena, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa puikean herttamainen, selväkärkinen, nyhälaitainen, kalju, vaalean sinivihreä, tyvilovi matala, leveä. Korvakkeet lehtiruotiin kiinnikasvaneita, lähes ehytlaitaisia.

• Hedelmä

  3-liuskainen kota.

• Kasvupaikka

  Rantaniityt, puronvarret, lehto- ja tulvakorvet.

• Kukinta

  Tuoko–kesäkuu.

• Uhanalaisuus

  Erittäin uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla sinnittelevä luhtaorvokki vaatii valoisia, lämpimiä ja kosteita kasvupaikkoja. Meikäläisistä orvokeista komeimmin kukkivan lajin kohtalo on ollut karu: kosteiden ja ravinteisten rantaniittyjen vähälukuisella kasvilla ei ole alun alkaenkaan ollut esiintymiä kuin alun toistakymmentä, mutta useimmat niistäkin ovat hävinneet. Luhtaorvokki kasvanee enää vain Hankoniemellä, Karkussa, Kökarissa ja Mäntsälässä, niissäkin monesti pahasti niukentuneena.

Luhtaorvokin ahdinko johtuu sen elinympäristön muutoksista: vedenpartaan ja metsänreunan väli, tulvaan sopeutuneiden lajien elintila, on kaventunut pahasti viime vuosina. Tulvan luontaisen vuosirytmin ja voimakkuuden säännöstelystä johtuva umpeenkasvu, kosteikkojen ojitus, rantojen pengertäminen ja loma-asutuksen tunkeutuminen joka paikkaan ovat verottaneet ennestäänkin harvoja ravinteisia rantaniittyjämme. Tulvamaiden ruoholajisto hyötyi väliaikaisesti rantojen käytöstä karjan laitumina. Vaikkei kaiken vihreän haukkaava nauta ehkä tulisi ensimmäisenä mieleen kasvien suojelijana, karja ylläpiti luhtaorvokille sopivia, avoimia tulvaniittyjä. Viime vuosikymmeninä rantalaidunnus on päättynyt ja entiset laidunniityt alkaneet kasvaa veden puolelta ruoikkoa tai saraikkoa, yläosistaan pensaikkoa.

Kohtalon kellot soivat luhtaorvokille muuallakin, sillä kannan kehitys on ollut samansuuntaista joka puolella Eurooppaa ja pitkälti samoista syystä kuin Suomessa. Laji ei kasva Euroopan ulkopuolella, eikä enää kovin laajalti keskieurooppalaisilla kotikonnuillaankaan. Vaikka meikäläiset kasvupaikat ovat vain pieni kaistale luhtaorvokin koko levinneisyysalueesta, meidänkin kasvimme ovat tärkeitä koko lajin olemassaolon kannalta.