Kasvumuoto
Monivuotinen ruoho. Juurakko pysty, isosuomuinen, ruskea.
Korkeus
15–30 cm. Keväällä varsi lähes lehdetön vana, myöhemmin kasvava lehdellinen varsi tanakka, toispuoleisesti karvainen.
Kukka
Teriö lievästi vastakohtainen, vaalean sinipunainen, n. 2 cm leveä; terälehtiä 5, heikosti lanttokärkisiä, alimmassa kannus. Verholehtiä 5. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin, nuokkuvia, heikosti tuoksuvia.
Lehdet
Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa leveän herttamainen–munuaismainen, nyhälaitainen, alta harvakarvainen, vaaleanvihreä. Korvakkeet kapeanpuikeita, ehytlaitaisia, pian lakastuvia. Lehtiruodit toispuoleisesti karvaisia.
Hedelmä
Pitkänomainen, kalju, 3-liuskainen, n. 10 mm pitkä kota. Vana hedelmävaiheessa pysty, vain kärjestä käyristynyt.
Kasvupaikka
Lehdot, jyrkänteiden juuret, lehtoniityt.
Kukinta
Toukokuu.

Lehto-orvokin tapaa todennäköisimmin muhevamultaisesta lehdosta seuranaan muita metsäluontomme aatelisia, kuten metsälehmus, pähkinäpensas, näsiä, mustakonnanmarja ja lehtoimikkä. Yleisimmillään laji on etelärannikolta Etelä-Hämeeseen yltävällä vyöhykkeellä, paikoin se on melko runsas myös Pohjois-Savon ja -Karjalan lehtoalueilla. Pohjoisimmat esiintymät ovat Kainuussa ja Kemijoen alajuoksulla.

Itse Carl von Linné antoi lehto-orvokille ihmeellistä, ihailtavaa tai erikoista tarkoittavan lajinimen mirabilis. Laji on toki kookas ja näyttävä, mutta nimen taustalla lienee silti ollut kasvin vuotuinen muodonmuutos, joka on ainutlaatuinen orvokkiemme keskuudessa ja harvinainen ylipäänsä ruohokasveissamme. Juurakon silmuista versoo keväällä kookas lehtiruusuke ja melko pitkäperäisiä, isohkoja ja hyväntuoksuisia kukkia. Kesän mittaan juurakosta kehittyy korkea ilmaverso, jossa on lyhytruotisia lehtiä ja muutamia lehtihangoista lähteviä, avautumattomia (teriöttömiä), itsepölytteisiä kukkia. Syksyllä maanpäälliset osat lakastuvat ja kehityskulku alkaa taas alusta.

Koreat kevätkukat ovat ihmissilmään näyttäviä, mutta tuottavat usein heikosti siemeniä. Syyt kehnoon siementuotantoon eivät ole täysin selvillä, mutta pölyttäjien niukkuus keväisissä, katveisissa lehdoissa ja kukkien jääminen piiloon kookkaiden lehtien alle lienevät merkittävimpiä tekijöitä. Itsepölytteisten kesäkukkien siementuotanto on poikkeuksetta hyvä, joten lehto-orvokin lisääntyminen on turvattu. Jälkeläisissä ei kuitenkaan ole perinnöllistä muuntelua, joka olisi tarpeen siltä varalta, että ajat muuttuvat epäedullisiksi vallitseviin olosuhteisiin sopeutuneille kasveille. Lehto-orvokki on muutenkin haavoittuvainen laji, sillä sen rytmit ovat hitaita ja itävän siemenen tie kukkivaksi yksilöksi kestää luonnossamme vähintään kuusi vuotta, usein jopa täyden vuosikymmenen.

Lehto-orvokki

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji