Kasvumuoto

1-vuotinen (joskus 2-vuotinen) ruoho.
Korkeus

15–40 cm. Varsi runsaskarvainen.
Kukka

Teriö säteittäinen, kalpeankeltainen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä neljä, 3,5–4,5 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä 6, joista 2 lyhyttä ja 4 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
Lehdet

Kierteisesti, aluslehdet ruodillisia, varsilehdet ruodittomia, sepiviä. Lapa nuolityvinen.
Hedelmä

Monisiemeninen, päärynämäinen, vastapuikea, vain vähän pullea, jo nuorena kovakuorinen, 4–6 mm pitkä litu, jonka kärjessä n. 2–3 mm pitkä ota. Lituperä yläviisto.
Kasvupaikka

Rautatiet, myllyt, satamat, kaatopaikat, joutomaat, joskus kylvönurmet.
Kukinta

Kesä–elokuu.

Tankiot ovat jo kauan sitten kasvaneet Kaakkois-Euroopan ja Lounais-Aasian koskemattomilla aroilla, mutta vasta ihmisen seuraan lyöttäydyttyään saavuttaneet nykyisen levinneisyytensä ja monimuotoisuutensa. Tankioita kutsuttiin aikaisemmin kitupellaviksi, mikä on myös tieteellisen nimen sananmukainen suomennos: ne muistuttavat pellavaa kasvutavaltaan ja lehdiltään, vaikka eivät olekaan tälle mitään sukua. Vehnätankiotakin on viljelty etenkin Venäjällä siemenistä puristettavan öljyn vuoksi. Öljyä käytettiin sekä ruokaöljynä että lamppujen polttoaineena. Myöhemmin peltopellava eri muotoineen syrjäytti tankiot viljelykasveina, mutta osa niistä jäi pellavapeltojen, osa eri viljapeltojen rikkaruohoiksi. Tankiot ovat erinomainen esimerkki kasvista, jossa joustava kantamuoto on luonnonvalinnan avulla kehittynyt – ihmisen myötävaikutuksella – suureksi joukoksi uusia muotoja.

Ruistankio & Pellavatankio

Camelina sativa & Camelina alyssum

Suomesta voi tavata kolmea eri tankiota, jotka ovat sopeutuneet eri viljelykasveihin ja näiden käsittelytapoihin. Tulkinnasta riippuen ne on katsottu joko eri lajeiksi tai (aiemmin) saman lajin alalajeiksi. Vehnätankion lisäksi ruistankio on ollut maassamme melko yleinen, joskin viime vuosikymmeninä harvoin tavattu satunnaiskasvi. Pellavatankio oli nimensä mukaisesti pellavapeltojen rikkaruoho, joka pellavan viljelyn vähenemisen myötä on suuresti vähentynyt kasvistostamme. Siitä voi (on voinut) tavata meilla kahta alalajia, pikkupellavatankio (ssp. alyssum) ja isopellavatankio (liinatankio, ssp. integerrima).

Maatalouden muutokset ovat koetelleet tankioita raskaasti. Suurimpia muutoksia maatalousyhteisössä ovat olleet 1950-luvulla alkanut koneellistuminen, peltojen salaojitus laajassa mittakaavassa 1960-luvulta lähtien sekä samoihin aikoihin yleistynyt kemiallisten torjunta-aineiden käyttö. Peltojen rikkakasvilajisto muuttui ja ennen kaikkea niukkeni. Viljalaareissa kylvösiementen seassa talvehtineille tankioille tehokas, koneellinen siemenviljan puhdistus oli viimeinen naula arkkuun. Runsaimmin tankioita ja muitakin erikoisia rikkaruohoja on Suomessa tavattu venäläisen siemenviljan seassa kulkeutuneena. Nykyisin tankioita tapaa lähinnä harvinaisina satunnaiskasveina vilkkaasti liikennöidyillä lastaus- ja kaatopaikoilla.

→ Ruistankion levinneisyyskartta

→ Pellavatankion levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Vehnätankio

Taksonomia

Lahko

Heimo

Tribus

Suku

Laji