Suuri valkoinen vesilintu. Nuorena vaaleanharmaa.
Pituus 115–127 cm, siipien kärkiväli 170–195 cm, paino 7,9–8,4 kg.
Kasviaineksesta kuivalle maalle rakennettu suuri pesäkeko.
Munii 3–5 munaa, joita hautoo 29–30 vrk. Poikaset lentokykyisiä 40–45 vrk:ssa. Ei pesi Suomessa.
Pesii arktisella tundralla Koillis-Venäjällä ja Siperiassa (meillä tavattava alalaji bewickii).
Tavataan Suomessa vuosittain läpimuuttajana syyskuun loppupuolelta alkaen joulukuuhun ja keväällä huhti–toukokuussa. Myös talvihavaintoja lajista tunnetaan, mutta tärkeimmät talvehtimisalueet ovat Etelä-Ruotsin rannikolla, Tanskan salmissa ja Pohjanmeren alueella.
Vesikasvit kuten vitalajit, ajokas ja sorsimot sekä rantojen heinäkasvit.
Joutsenmaista toitotusta.
Pikkujoutsen on laulujoutsenta suuresti muistuttava, mutta pienempi ja hieman lyhytkaulaisempi vesilintu. Paras erottava tuntomerkki laulujoutsenesta on nokan vähäisempi keltaisen värin määrä. Pikkujoutsenen nokan keltainen alue ei ole kiilamainen eikä ulotu sieraimiin asti niin kuin laulujoutsenella. Nuori pikkujoutsen on muiden valkoisten joutsenlajien tapaan höyhenpuvultaan vaalean ruskeanharmaa. Aikuislinnun valkoisen värin nuori lintu saa syntymävuotensa jälkeisenä kesänä tapahtuvassa sulkasadossa. Nuoren pikkujoutsenen nokasta puuttuu keltainen väri. Pikkujoutsenen ääni on laulujoutsenmainen, muttei niin toitottava vaan pehmeämpi ja haukkuva.
Pikkujoutsen, Cygnus columbianus ssp. bewickii - Linnut - LuontoPortti