Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Rönsyllinen.
Korkeus

Kukintoranka 10–20 cm, lehtiruusuke 2,5–4 cm leveä.
Kukka

Teriö säteittäinen–kellomainen, vaaleankeltainen, n. 1 cm leveä; terälehtiä 6, ripsilaitaisia, 15–20 mm pitkiä. Verhiö 6-liuskainen, liuskat pitkäripsisiä. Heteitä 12. Emiö erilehtinen, emejä 6. Kukinto 1-puoleinen viuhko eli kiemura.
Lehdet

Puolipallomaisena ruusukkeena ja varrella kierteisesti. Ruusukelehtien lapa vastapuikea, käyrä, lyhytsuippuinen, nystykarvainen, möyheä, ehytlaitainen, usein punaruskeakärkinen. Varsilehtien lapa puikea.
Hedelmä

Monisiemeninen tuppilo, joita 6 yhdessä.
Kasvupaikka

Kalliot. Viljelyjäänne, joskus villiytynyt.
Kukinta

Kesä–heinäkuu.

Mehiparta on Suomessa hyvin suosittu kivikko- ja kalliopuutarhojen kasvi. Kasvilta menee useita vuosia kasvaa riittävän kookkaaksi kukkiakseen, minkä jälkeen se kuolee, joten eksoottisen näköisiä kukintoja pääsee harvoin ihailemaan. Lajin pääasiallinen koriste onkin möyheä, palleromainen lehtiruusuke. Ruusukkeet irtoavat helposti alustastaan ja kasvi leviää niiden avulla kasvullisesti myös istutusten ulkopuolelle. Mehipartaa tavataan meillä viljelykarkulaisena kallioilla kaikkein kuivimmilla ja paahteisimmillakin paikoilla. Luonnonkasveista kiinnostuneille villiytyneet koristekasviesiintymät tuottavat usein päävaivaa, sillä rajanveto viljelypaikallaan säilyneen jäänteen, satunnaisen karkulaisen ja todella luonnonvaraistuneen kasvin välille on usein vaikeaa, mahdotontakin. Mehiparran luontainen levinneisyys ulottuu varsin lähelle Suomen kaakkoisrajaa, joten kasvin viihtyminen meillä ei ole kovin kummallista.

Kattomehitähti & Seittimehitähti

Sempervivum tectorum & Sempervivum arachnoideum

Mehiparran lähisukulainen, kattomehitähti on samantapainen, etenkin vanhoissa puutarhoissa usein tavattava mehikasvi. Nimensä se on saanut siitä, että sitä istutettiin aikoinaan laatta- ja turvekatoille estämään tulipaloja. Modernimpiin kattorakennelmiin siirryttäessä mehitähtikin hävisi lähes kokonaan. Se sinnittelee kuitenkin sitkeästi luonnossamme, monesti kalliolla, aivan olemattoman ohuen humuskerroksenkin päällä. Aidosti luonnonvaraisena lajia kasvaa Keski- ja Etelä-Euroopan sekä Länsi-Aasian vuoristoissa.
Toinen Suomessa mahdollisesti ainakin karkulaisena tavattava mehitähtien suvun (Sempervivum) jäsen on seittimehitähti. Ja niinkuin arvata saattaa, sen lehdissä on selvästi havaittava seittikerros.

Mehitähtien sukuun kuuluu 42 lajia, mehipartojen vain viisi. Lisäksi mehitähdet risteytyvät luonnossakin helposti keskenään, ja kasvinjalostajat ovat kehitelleet niistä satoja eri lajikkeita, joten niiden erottaminen toisistaan on välillä mission impossible. Mehiparrat erottaa varsinaisista mehitähdistä esimerkiksi ohuiden lankamaisten rönsyjen päihin muodostuvien ruusukkeiden perusteella.

→ Kattomehitähden levinneisyyskartta (Kasviatlas , Helsingin yliopisto)

Pallomehiparta

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji