Kasvumuoto

Monivuotinen ruoho. Maarönsyt valkoisia, paksuja, jopa 20 cm pitkiä.
Korkeus

50–150 cm. Varsi tav. haarova, liereä, kauttaaltaan hapsi- ja nystykarvainen.
Kukka

Teriö säteittäinen, purppuranpunainen (hyvin harvoin valkoinen), n. 2–3 cm leveä; terälehtiä 4, lovikärkisiä. Verholehtiä 4, tiheään nystykarvaisia, kärjestä harvaan hapsikarvaisia. Heteitä 8. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen, luotti 4-liuskainen; sikiäin kehälehtien alapuolella, tiheään nystykarvainen, joskus myös hapsikarvainen. Kukat useissa harsuissa, lehdekkäissä tertuissa.
Lehdet

Vastakkain (kukinnoissa kierteisesti), ruodittomia, puolisepiviä. Lapa suikea, iso- ja tiheähampainen, tiheään karvainen.
Hedelmä

Putkimainen, 4-lokeroinen, 6–9 cm pitkä kota. Siemenet lenninhaivenellisia, nystermäisiä, kaulattomia.
Kasvupaikka

Ojat, rannat, radanvarret, joutomaat.
Kukinta

Heinä–elokuu.

Karvahorsma edustaa maitohorsman ohella meikäläisen horsmalajiston kookasta laitaa – ja komeasti edustaakin: jopa puolitoista metriä korkea varsi haaroo runsaasti ja latvaosat saattavat miltei peittyä loistavan purppuranpunaisten kukkien peittoon. Karvahorsman näyttävyyttä lisää yleensä vielä sen tapa muodostaa usean neliömetrin laajuisia, tiheitä puhdaskasvustoja. Kasvin kesästä vähintään puolet kuluu ilmaverson kasvattamiseen täyteen mittaansa, ja kukinta-aika koettaa usein vasta loppukesän kynnyksellä, selvästi muita horsmakasveja myöhemmin. Keväällä itäneistä siemenistä kasvaneet yksilöt ehtivät harvoin ensimmäisenä kesänään kukalle lainkaan.

Karvahorsma on eurooppalainen laji, joka ei kuitenkaan kuulu alkuperäiseen kasvistoomme. Suomen alueelta se löytyi ensin kerran Turun satamasta 1886. Seuraavalla vuosisadalla havaintoja kertyi jo runsaammin ja varsinkin 1960-luvulta nykypäiviin laji on runsastunut ja laajentanut aluettaan. Lajille sopivan oloisia savilaaksoja on silti vielä paljon asuttamatta eri puolilla maata. Karvahorsma on hyötynyt ihmisestä aluettaan laajentaessaan, leviten usein ensin asutuskeskuksiin ja taajamista vähitellen kohti maaseutua. Lajin pysyttelee ihmisen vaikutuspiirissä, eikä leviä luonnontilaisille alueille. Karvahorsma on täysin vakiintunut vanhoilla kasvupaikoillaan, mutta pioneeriesiintymät jäävät monesti lyhytikäisiksi. Suuri koko ja vankka tyvirakenne tekevät karvahorsmasta suhteellisen vahvan kilpailijan, joka kerran jonnekin asetuttuaan säilyttää hyvin asemansa.

Nukkahorsma

Epilobium parviflorum

Luonnossamme kasvaa toinenkin silmiinpistävän karvainen horsmalaji, jonka luotti on 4-liuskainen. Nukkahorsma on luontomme alkuperäiskasvillisuutta Lounais- ja Etelä-Suomessa. Se on karvahorsmaa lyhyempi, pienikukkaisempi (halkaisija 7–10 mm) ja lyhytkarvaisempi, lisäksi sen karvapeite koostuu pelkistä hapsikarvoista. Nukkahorsma on karvahorsmaa harvinaisempi: se on kalkinsuosija ja kasvaa jokseenkin yleisenä vain Ahvenanmaalla, mantereen puolelta sitä tavataan vain muutamilla paikoilla, ehkä varmimmin Lohjalla.

→ Levinneisyyskartta (Kasviatlas, Helsingin yliopisto)

Karvahorsma

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji