Samannäköisiä lajeja

ei Suomessa
Koko

40–80 cm, 0,5–3 kg, kookkaimmillaan yleensä 6–7 kg mutta voi olla jopa 20–30 kg. Suomen ennätysturska painoi 29,55 kg ja sen pituus oli 141 cm.
Ulkonäkö

Isopäistä ja -kitaista turskaa ei voi juuri sekoittaa muihin merikaloihimme. Suuri suu on täynnä pikkuruisia hampaita. Alaleuan alla on yksinäinen viiksisäie. Selkäevä on kolmi– ja peräevä kaksiosainen. Suomut ovat huomaamattoman pieniä.
Väritys

Vaalea pohjaväri on selän puolelta kokonaan tiheän ruskean mosaiikkimaisen täplityksen peittämä. Kylkiviivaa myötäilee vaalea pitkittäisjuova.
Kutu

Kutee kevättalvesta aina elokuulle asti vapaassa vedessä 50–150 metrin syvyisillä alueilla. Mäti on kelluvaa, mutta se painuu pohjaan ja enimmäkseen tuhoutuu alle 11 promillen suolapitoisuudessa, joten meidän merialueillamme kutu ei yleensä onnistu. Vesiltämme saatavat turskat ovatkin syntyneet eteläisellä Itämerellä.
Ravinto

Pohjaeläimet, erityisesti kilkit sekä kalojen mäti ja kalat.
Levinneisyys ja elinympäristö

Turskan esiintyminen vaihtelee merialueillamme suuresti. Kun Tanskan salmista tulee suolapulsseja ja Itämeren veden suolapitoisuus nousee, saattaa turskakanta kasvaa monikymmenkertaiseksi ja kaloja vaeltaa meilläkin Perämerelle ja Suomenlahden itäosiin. Vähäisen suolaisuuden aikoina turskaa tapaa vain lounaisilta merialueiltamme, jos sieltäkään.

Turska