Aspius aspius
40–75 cm, 1–3 kg, kookkaimmillaan 5 kg tai enemmänkin (suurin Suomessa saatu toutain painoi 7,31 kg).
Toutain on särkikaloista nopeakasvuisimpia ja näin ollen usein varsin kookas. Toutain on virtaviivainen petokala, jonka yleisolemus tuo mieleen lohikalat. Sillä ei kuitenkaan ole lohikalojen rasvaevää. Särkikaloista toutaimen yleisilme terävine kuonoineen ja pitkine peräevineen tuo mieleen vimman. Päinvastoin kuin vimmalla, toutaimen alaleuka on yläleukaa pidempi. Suu on suuri ulottuen silmän keskikohdalle. Alaleuan kärjessä on kyhmy, joka sopii täydellisesti yläleuassa olevaan loveen. Varsinkin kookkaammilla toutaimilla silmä on suhteellisen pieni. Peräevä on melko pitkä, 15–17-ruotoinen, ja sen etupään ruodot ovat muita pidempiä tehden evästä teräväkärkisen ja jyrkästi koveran. Pyrstöevä on kookas ja syvälovinen. Suomut ovat pienempiä kuin useimmilla muilla särkikaloilla. Niitä mahtuu kylkiviivalle 65–75.
Pienenä hopeakylkinen ja tummaselkäinen. Kookkaammat yksilöt saavat isojen särkikalojen tapaan kullankeltaista vivahdetta poskiinsa ja kylkiinsä, eivät kuitenkaan kovin paljoa. Vatsanpuolen evissä on punerrusta. Pyrstö- ja selkäevä ovat siniharmaat.
Toutaimet tulevat sukukypsiksi vasta melko vanhoina ja kookkaina, yli kilon painoisina. Ne vaeltavat toukokuussa jäiden lähdettyä kutemaan voimakkaasti virtaaviin vuolteisiin ja koskiin.
Luonnonvaraisena toutainta on meillä ollut ainakin Kokemäenjoen vesistössä, sekä Kymijoessa ja Vuoksessa. Laji oli meiltä jo häviämässä, mutta kannat on saatu elpymään viljelyn avulla 80-luvulta alkaen. Lajia on myös istutettu moniin uusiin Etelä- ja Järvi-Suomen suuriin järviin ja reittivesiin. Suomenlahdessakin toutainta esiintyy jokien suilla.
Silmälläpidettävä.
Toutain on Pirkanmaan maakuntakala.