ahven, hietatokko, kiiski, kivisimppu, liejutokko, mustatokko, seitsenruototokko
10–20 cm, kookkaimmillaan 25 cm.
Rohmutokko ei kuulu samaan heimoon kuin muut tokkomme, eikä se ole kovin paljon niiden näköinenkään. Pikemminkin isopäisestä rohmutokosta tulee mieleen ahven, kiiski tai simppu, kuten suvun nimi Perccottus vihjaileekin. Vatsaevät eivät ole yhteen kasvaneet kuten muilla tokoilla. Silmät ovat kuitenkin tokkomaisesti lähes päälaella. Selkäevät ovat peräkkäin ilman väliä. Etummaisessa selkäevässä on 6–7 piikkiruotoa. Selkäevän takimmainen osa ja peräevä ovat lyhyemmät kuin muilla tokoilla ja pyöreäpäiset. Myös pyrstöevä on pyöreäpäinen.
Ruskehtavalla pohjalla on suuria tummia läiskiä, jotka voivat muodostaa ruudullista tai raidallista kuviointia. Päässä on molemmin puolin säteittäisiä mustia pitkittäisraitoja.
Kutee lämpimässä vedessä matalalle vesikasvien joukkoon. Itäisen Suomenlahden kudusta ei ole tietoa, mutta Moskovan seudulla kutu tapahtuu kesä–heinäkuussa. Koiras puolustaa valtaamaansa pesäpaikkaa ja naaraiden sinne laskemaa mätiä raivokkaasti ja saattaa kuuleman mukaan yrittää purra ihmistäkin käteen, jos tämä työntää näppinsä liian lähelle.
Hyönteistoukat, hyönteiset, pienet äyriäiset ja kookkaampana kalanpoikaset.
Rohmutokko on makean veden laji, joka on alkujaan kotoisin Kaukoidästä, mistä se on tuotu akvaario- ja lammikkokalaksi mm. Pietariin 1900-luvun alusta. Sieltä se on karkulaisena levinnyt Suomenlahden itäisimpään osaan. Suomesta rohmutokko löytyi ensikerran syksyllä 2022 varsinaisuomalaisesta lammesta, johon se oli joutunut ihmisen levittämänä. Viron rannikolta sitä on jo pyydystetty. Melko todennäköistä on, että lajia on meidänkin rannikollamme Suomenlahden itäosissa. Rohmutokko on levinnyt moneen muuhunkin vesistöön Euroopassa. Laji suosii seisovaa tai hitaasti virtaavaa vettä.
Haitallinen vieraslaji. On myös EU:n vieraslajiluettelossa.