Samannäköisiä lajeja
nahkiainen
Koko
12–16 cm (ennätyskala 16,9 cm).
Ulkonäkö
Pikkunahkiainen kuuluu leuattomien yläluokkaan ja on varsin kaukaista sukua muille kaloille. Suu on pyöreä imusuu eikä alaleukaa ole lainkaan. Myös parilliset evät puuttuvat. Kiduskansien sijaan nahkiaisilla on 7 erillistä pientä kidusaukkoa rivissä pään takana. Aikuistuneen pikkunahkiaisen erottaa samannäköisestä nahkiaisesta jo koon perusteella. Tuskin lyijykynän paksuinen pikkunahkiainen on harvoin yli 15 cm, meressä kasvanut nahkiainen taas on jokiin ja puroihin kutemaan vaeltaessaan yleensä yli 25 cm. Helpoimmin menevät sekaisin nahkiaisen järvimuodon jokeen kudulle noussut pieni yksilö tavallista kookkaamman pikkunahkiaisen kanssa. Tällöin hampaiden terävyys käy tuntomerkistä. Pikkunahkiaisen hampaat ovat tylpät, nahkiaisen terävät. Myös pikkunahkiaisen kaksiosainen selkäevä on yhtenäisempi kuin nahkiaisella.
Nahkiaisen joissa ja puroissa elävät 2–13 cm pituiset, silmättömät ja hevosenkengän muotoisen suun omaavat toukat, likomadot, ovat aivan samannäköisiä kuin pikkunahkiaisen likomadot, eikä niitä voi ilman mikroskooppia erottaa toisistaan.
Väritys
Nahkiaisen ja pikkunahkiaisenkin värityksessä on pieni ero. Nahkiaisen vatsa on vaalea, mutta siinä on tummaa epäsäännöllistä pilkutusta. Pikkunahkiaisen vatsa on tasaisemman vaalea.
Kutu
Pikkunahkiaisen toukat, likomadot, viettävät purossa kauemmin kuin nahkiaisen toukat, 4–6 vuotta. Ne elävät kaivautuneena mutaan ja virtaavasta vedestä ravintoa siivilöiden. Tämän jälkeen pikkunahkiainen kokee muodonmuutoksen suoraan sukukypsäksi aikuiseksi. Se ei enää aikuisena syö, eikä vaella pois kotipurostaan, vaan kutee matalille hiekka- ja kivipohjille muodonmuutostaan seuraavana keväänä ja kuolee pois.
Ravinto
Toukkana virran kuljettama detritus sekä kasvi- ja eläinplankton.
Levinneisyys ja elinympäristö
Pikkunahkiaisia voi löytää pienistä puroista lähes koko Suomesta pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Pikkunahkiainen

Taksonomia

Lahko

Heimo

Alaheimo

Suku

Laji