Kolmipiikki
Gasterosteus aculeatus
Samannäköisiä lajeja
Koko
4–7 cm. (Ennätyskala 9,4 cm.)
Ulkonäkö
Heimonsa kalojen tapaan kolmipiikin sukkulamainen ruumis päättyy hyvin hoikkaan pyrstönvarteen ja viuhkamaiseen pyrstöevään. Kolmipiikki on kookkaampi ja korkearuumiisempi kuin muut piikkikalamme. Kyljessä on korkeita ja kapeita luukilpiä, joiden lukumäärä muuntelee suuresti. Niitä voi olla 4–5 kylkien etuosassa tai yli 30 koko kyljen matkalla. Lajin nimen mukaisesti kolmipiikin selkäevän etuosa muodostuu kolmesta piikistä ja niiden taakse jäävistä pienistä kolmiomaisista eväkalvoista. Kaksi etummaista piikkiä ovat kookkaita ja kolmas hieman pienempi. Myös vatsaevät ovat piikkimäiset ja kala pystyy lukitsemaan ne sojottamaan ulospäin.
Väritys
Kutuajan ulkopuolella kolmipiikit ovat vihreäselkäisiä ja hopeakylkisiä. Kutuaikaan koiras muuttuu koreamman väriseksi. Sen vatsa muuttuu helakan punaiseksi varsinkin etuosastaan ja kiduskansien alaosassakin voi olla tummia läiskiä.
Kutu
Kutee kesäkuussa. Osa merellä talvehtineista kaloista vaeltaa jo aiemmin jokiin kutupaikoille. Koiras valtaa reviirin, jota se puolustaa aggressiivisesti. Se rakentaa vesikasveista pesän, jonne houkuttelee komeaa punaista mahaansa esitellen naaraita kutemaan. Hedelmöitettyään munat koiras jää leyhyttelemään pesässä olevaa mätiä happipitoisella vedellä, kunnes poikaset viikon päästä kuoriutuvat.
Ravinto
Surviaissääsken toukat ym. pikkueläimet.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kolmipiikki voi elää sekä suolaisessa että makeassa vedessä. Meillä se on yleinen kaikilla merenrannikoilla. Sisävesissämme kolmipiikkiä esiintyy ainakin Pyhäselässä ja Pielisjoessa sekä aivan pohjoisessa Lapissa Utsjoen ja Inarin kunnissa. Kutuajan ulkopuolella kolmipiikki liikkuu parvissa. Rannikoillamme alkaa nähdä suuria kolmipiikkiparvia loppukesästä saariston ulkolaitamilla. Syksyllä ne hakeutuvat syvemmälle talvehtimaan.
